Vauvan syntymän jälkeen on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ollut sellainen tilanne, että olen voinut taas ajatella tekeväni meidän kodin projekteja eteenpäin. Vauva on ollut paljon iholla, mutta ne muut ajat olen käyttänyt enemmän kodin hommiin kuin ehkä missään vaiheessa vuoden 2017 jälkeen. Viime vuosina olen käyttänyt paljon aikaa lapsiin ja omien bisneksien eteenpäin viemiseen tai pikemminkin sen yrittämiseen. Kaikki ne pienet hetket ovat menneet siihen. Nyt olen pistänyt aiempia bisneksiä sivummalle ja alkanut valmistella uutta vieläkin vanhempaa bisnesideaa - jos sitä bisnesideaksi voi kutsua. 

Jo tätä kotia valitessa halusin tietynlaisen kodin: iso piha ja tarpeeksi huoneita, koska jossain vaiheessa meille tulisi omien lasten lisäksi perhepäivähoitolapsia. No, kodin ostosta tulee tänä vuonna seitsemän vuotta ja nyt aika tuntuu oikealta tuon vanhan suunnitelman toteuttamiselle. Kaupungin hyväksynnät ja kaikki on jo sovittu, mutta ei vielä saatu. Lapsiportit, iso piha ja talo täynnä leluja löytyvät edelleen, mutta kaikki sisällä ja ulkona on vähän sinne päin. Pihalla oli ruostuneita tynnyreitä ja verannalla naulaisia listoja. Yläkerrassa on pintoja auki enkä ole panostanut yläkerran sisustukseenkaan juuri ollenkaan.

Ensin kittasin, maalasin ja tapetoin yläkertaa (kuvat osa mainosta, jonka maksettu näkyvyys Instagramin puolella). Tyttö oli mukana maalaamassa. Sitten vuokrasin paikalliselta jäteasemalta peräkärryn. Yhden päivän käytin siihen, että keräsin peräkärryyn tavaraa. En saanut mukaan kaikkea, mutta kaikkein vaarallisimmin törröttävät naulat ja puhki ruostuneet tynnyrit sain vietyä pois. Lähes kaikki oli jäänyt joltain entisistä omistajista. Meidän talo on otettu käyttöön vuonna 1957 ja uskallan väittää, että osa tavaroista oli varmasti 50-luvulta.

Seuraavaksi vuorossa useamman paikan siistiminen, polttopuiden laittaminen paikoilleen, syreenin karsiminen, kukkien istutus ja haravointi jätteen hävittäminen. Paljon on hommaa.