Viime viikolla se ajatus tuli mieleen ensimmäistä kertaa: Se taitaa olla ohi. Pahin taitaa olla ohi. Ehkä ihan kaikista vaikein aika on sivuutettu. Helpotus ja samalla hailakka kysymys mielen perukoilla: Onko se tosiaan niin? Onko se ohi?
Mikä on ollut meidän perheen elämässä vaikeaa? Oikeastaan jokaista asiaa olen sivunnut joko Instagramissa tai blogissa, mutta on paljon asioita, joista en toisten ihmisten tietosuojan vuoksi voi puhua enempää. Se on ironista, koska samat asiat ovat niitä, joista pitäisi puhua. Minun pitäisi puhua ja teidän pitäisi kuulla. Asioita, joihin me voisimme olla vertaistukena toisillemme. Tämä foorumi on kuitenkin liian julkinen.
Yksi asia, josta voin puhua, on korona. Korona-aika oli itse asiassa tosi vaikea meidän perheelle. Hetken tuntui täysin mahdottomalta selvitä siitä. Monet ystävät ovat olleet iloisia koronasta. Mies on ollut kotona etätöissä. Hän on ollut enemmän mukana lapsiperhearjessa. Meillä korona ei vaikuttanut miehen työhön millään tavallaan. Lähes lomaton kolmivuoroviikkotyö.
Kun mietin, miten lähestyisin tätä aihetta, niin kaivelin vanhoja blogipostausluonnoksiani. Työstän monia tekstejä ja ajatuksia yhtä aikaa. Huomasin, että itse asiassa näistä otsikoista välittyy selkeä kaari. Näistä aiheista halusin kirjoittaa, mutten koskaan saanut tekstejä valmiiksi. Ehkä tämä avaa joitain ajatuksia.
Huijaanko raskauskilohaasteessa? 25.11.2019Onko tämä syömishäiriötä? 23.12.2019
Mietin verraten onnellisia ajatuksia. Pystyin keskittymään ulkoisiin asioihin, kuten painooni. Tilanne oli tarpeeksi hyvä siihen. Tästä seuraavissa otsikoissa korona alkaa näkyä.
Paljon ajatuksia ja unettomia öitä 23.3.2020Kun Instagram ahdistaa... 29.3.2020Monet asiat alkaa olla merkityksettömiä 30.3.2020
Ensimmäinen kuukausi oli ok. Aluksi tuntui lomalta, mutta pikku hiljaa tilanne alkoi olla vaikea, raastava. Alkoi tuntua mahdottomalta selvitä.
Mä en ees tiedä vierastaako mun vauva 16.4.2020Kuolin tänään tai ehkä eilen 28.4.2020Olen 30, voin alkaa käyttää ryppyvoidetta 8.5.2020Lihavat sitä ja lihavat tätä 10.5.2020Voinko vastata ihmisten kysymyksiin totuuden? 20.5.2020
Ihmiset kysyvät, mitä kuuluu. En yleensä salaile asioita. En ole koskaan ollut mikään salailijatyyppi. Puhun raha-asiat avoimesti. Jos rahaa ei ole, niin sen voi minusta yhtä hyvin sanoa - - olen varsin julkisesti puhunut keskenmenosta...
Kesäkuussa tai ihan toukokuun lopulla alkoi olla ulkotoimintoja taas ja tilanne alkoi helpottua. En ollut enää kuollut. Kuitenkin tilanne oli usein edelleen hyvin vaikea.
Tuntui ihan ihmiseltä taas 25.5.2020
Näin sanoi yksi ystävä viitatessaan siihen, kun oli tehnyt jotain muuta kuin kotiäitiyttä hetken aikaa.
Lasten jälkeen en ole enää ihan varma 26.5.2020Rauhoittaako rauhoittumispurkki uhmaikäisen? 1.6.2020Miten helpottaa arkea lapsiperheessä, kun asiat kaatuvat päälle? 11.6.2020Onko mobiililaite aina se pahis? 17.6.2020
Nykyisin, jos kaksivuotiaan tabletti ei ole ladattu, kun tulemme päivittäisten väsyttämisreissujen jälkeen kotiin, niin se on katastrofi. Ei hänelle, vaan minulle. Väsytän häntä leikkipuistoissa ja kerhoissa ja uimassa ja pihalla siksi, että saisin hänet pidettyä poissa kotoa. Kun hän on kotona sisällä, niin yritän pitää hänet tabletilla, koska se on kivuttomin vaihtoehto kodillemme ja pikkusiskolle.
Totesin, että ei: minun on vain toimittava sillä, mitä minulla on 6.7.2020Voiko lasten jälkeen enää olla kaunis? Kauneuden palautus 21.7.2020
Tässä vaiheessa tapahtui jotain, mikä vei hetkeksi turvallisuudentunteen kokonaan. Se tuli ulkopuolelta, mutta vaikutti myös sisäpuolelle. Tämä on aihe, josta en voi sanoa paljoa. Ehkä jotain. Kaikki tuntui epätodelliselta. Kuin olisi se hetki, jota elimme, ja se toinen rinnakkaistodellisuus yhtä aikaa. Rinnakkaistodellisuutta pyrki blokkaamaan ja samalla sitä kävi koko ajan läpi. Epätodellisuuden tunne suojaa. Ja sitten elämä jatkuu. Elämä jatkuu kerättyjen kokemusten kanssa.
Hei mähän olen kuin Vihervaaran Anna! Miltä tuntuu, kun omista teksteistä tulee mainoksia? 23.11.2020Minulla on rytmihäiriöitä päivittäin 2.12.2020Kun kukaan ei kysy olennaista 28.1.2021
Ja sitten viimeinen kuukausi sitten:
En tiedä, onko minulla edes oikeus olla rauhassa 29.8.2021
Minusta tuntuu hyvin usein, että kaikki menee yli. Haluaisin elää jollain tavalla helpompaa, stressittömämpää, vapaampaa, vähemmän tapahtumarikasta ja toisaalta enemmän tapahtumarikasta elämää. Toisaalta olen hyvin onnellinen tästä elämästä. Vuodet ovat menneet nopeasti ohi, vaikka jokainen vaikea hetki on tuntunut äärettömän vaikealta ja äärettömän pitkältä. Varmasti klisee, mutta vaikeat vuodet ovat opettaneet paljon - opettaneet arvostamaan niitä hetkiä, kun kaikki on hyvin. Tiedän, että nämä kokemukset oli saatava.
