Aloitin kirjoittamaan tätä postausta otsikolla Bloggaajan identiteettikriisi tammikuussa 2020. Hymähdän ajatuksille, joita tuolloin ajattelin. Puolessatoista vuodessa on muuttunut paljon. En ole vieläkään ammattibloggaaja (Suomessa ei kovin montaa sellaista ole), mutta olen jo jonkin aikaa vastannut ihmisten kysymyksiin työstäni kertomalla, että teen osa-aikatyönä mainoksia yrityksille. Jos he kysyvät tarkentavia kysymyksiä, kerron myyväni yrityksille mainostilaa omiin somekanaviini.

Aloittaessani tätä postausta olin blogannut jo hyvän aikaa, mutta en ollut tehnyt yhtään kaupallista yhteistyötä. Niihin aikoihin en myöskään seurannut aktiivisesti niin monta somettajaa kuin nykyisin seuraan. Nykyisin näkökulma on eri ja syyt näkökulman muutokseen ovat aivan toiset kuin mitä luulin niiden olevan. Ajattelin, että olisi hauska korjata joitain omia vanhoja ennakkoluulojani.

Bloggaajalla pitää olla täydellinen sisustus, koska se kuuluu täydelliseen ulkokuoreen, jota pitää näyttää ulospäin. Jotain sinne päin oli minun ennakko-oletus asiasta. Hah! Silloin en ymmärtänyt, että sisustukseen liittyy se älyttömän iso juttu, että kaupallista somea tekevän täytyy ottaa kuvia ja videoita joka päivä. Esimerkiksi muotibloggaajat, joitten mainostettava asia on yleensä vaatteet, voivat helpommin ottaa kuvat kaupungilla tai muualla kuin kotona, mutta suurin osa tuotteista, joita minä mainostan, olisi epäloogista kuvata kodin ulkopuolella. Hammastahna, shampoo, taikinaseos tai siteet Vanhassa Porvoossa? Nope.

Ja kyllä: Mainoskuvien täytyy olla siistissä ympäristössä otettuja, koska en tuota niitä kuvia itselleni vaan yritykselle. Jokainen yritys haluaa siistin imagon. Eli mitä enemmän kuvausympäristöksi sopivia huoneita kotona on, sen parempi. Tähän liittyy tietysti hyvin olennaisena osana myös valoistus ja ihan olennaisena luonnonvalon suunta. Jos joku kysyy, mitä tarkoitan sillä, että otan joka päivä mainoskuvia kotona, kun ei minulla ilmesty joka päivä mainosta. Käytännössä saatan kuvata montaa eri mainosta samana päivänä. Kuitenkin olen saattanut valmistella niitä jo monta päivää esimerkiksi siivoamalla ja järjestelemällä ympäristöä vain huomatakseni, etten ehdi ottaa kuvia vielä tänäänkään.

Sisustukseen liittyy toinenkin syy, jonka olen ymmärtänyt vasta tehtyäni somea pitemmän aikaa. Paras some on sellaista, joka inspiroi seuraajaa/lukijaa/katsojaa muutokseen omassa elämässä: tuottaa ajatuksia tai ideoita lukijassa, joka saa hänet toimimaan jollain tavalla ja inspiroitumaan siitä tai muuttamaan omaa ajattelutapaansa jollain tavalla. Tämä sekä hyvässä että pahassa, mutta yksi tärkeimmistä jutuista on siis inspiraatio. Se, että saa toisen ihmisen inspiroitumaan vaatii jotain inspiroivaa. Sotku voi olla inspiroivaa, mutta silloin siinä on oltava joku pointti. Esimerkiksi kuvat, joissa näytetään koti luonnollisessa tilassa ja vimosen päälle siivottuna, ovat hyvinkin inspiroivia.

Tavallaan ironista, että ollaan tultu samaan lopputulokseen, etten näytä päivittäin sotkuista kotiani (vain silloin tällöin), mutta syy on aivan eri kuin luulin bloggaajilla olevan.

Näillä sanoilla aloitin tämän postauksen alunperin: Let's face it. Olen maailman epäcoolein bloggaaja. Olen pullukka. Tämä olisi ok, jos olisin tyylikäs pullukka. Minulle mahtuu enää vain yksi asukokonaisuus, jota kutsun tyylikkääksi. That's it. Olen ei-cooleja-verkkapöksyjä ja liian pientä mainos-T-paitaa käyttävä pullukkakotiäiti.

Ironisinta on se, että minulla itse asiassa oli jo tuolloin ne vaatteet, joita käytän ehkä joka toisessa mainoksessa edelleen. Mitä useampia mainoksia olen tehnyt, niin sitä selvemmin olen huomannut, että itse asiassa asu on mainoksissa parempi häivyttää. Tällä tarkoitan sitä, että on parempi käyttää yksiväristä vaaleaa vaatetta, joka ei kiinnitä itsessään huomiota itseensä. Minkään epäolennaisen ei pitäisi viedä huomiota mainostettavalta tuotteelta. Tämän ymmärtämiseen meni aikaa.

Sen sijaan kuvat, joissa minä olen keskiössä ja joissa asukokonaisuudella tosiaan on roolia: Minulla on enemmän valokuviin soveltuvia vaatteita nykyisin, mutta kriiseilen vaatteiden vähyyden kanssa edelleen. Toisaalta nykyisin ymmärrän myös, että muuttamalla kuvien fokusta vaatteet menettävät merkityksensä.

Eli ennakko-oletus oli alunperin, että bloggaajalla pitää olla mielenkiintoisia tai ainakin siistejä asukokonaisuuksia. Olen edelleen sitä mieltä, että se helpottaa hommaa ja toisaalta tosiaan myös tiedän, että se on kierrettävissä.

Oletuksena, että bloggaajan pitäisi olla kaunis tai ainakin jollain tavalla miellyttävän näköinen. Haluaisin ajatella, että vain sisällöllä on merkitystä. Kuitenkin valitettavasti ennakko-oletukseni tästä asiasta on vain vahvistunut, mitä enemmän somea olen tehnyt. Toisaalta olen yhä selvemmin nähnyt, että kiinnostavaa voi olla myös erilainen ja kauneutta ei ole vain yhtä tyyppiä. Tähän täytyy huomauttaa myös, että somettajan ei tarvitse olla "kaunis" koko ajan. Silloin tällöin hoitamattoman ulkonäön näyttäminen ei kaada maahan, kunhan vaan seuraajalla on päässä kuva siitä, että se tietynnäköinen henkilöbrändi säilyy.

Näyttäisi selvältä, että parhaiten somemaailmassa menestyvät ne, joiden ulkonäössä on jotain mieleen jäävää: mielenkiintoista, kaunista, poikkeavaa, rohkeaa. Pitää olla joku tavaramerkki, jolla brändää itsensä. Vahva henkilöbrändi on somen tekemisessä keskeistä. Brändi muodostuu sekä sisällöstä että ulkonäöstä. 

Heti samaan hengen vetoon on jatkettava, että mitä äsken sanoin ei koske kaikkea somen tekemistä. Esimerkiksi sisustus- tai ruokabloggaajat voivat olla varsin suosittuja ilman, että heillä on selvää vahvaa henkilöbrändiä. Se brändi voi olla sisällä siinä sisustuksessa tai ruoassa. Monen kuuluisan sisustusbloggaajan kuvat tunnistaa hänen julkaisemikseen ilman, että hän on koskaan näyttänyt esimerkiksi kasvojaan kokonaan. Sama koskee pääasiassa lasten kuvia julkaiseviin perhebloggaajiin. Kuitenkin minusta vaikuttaa, että kaikista suosituimmilla somettajilla on aina sisällön lisäksi myös vahva henkilöbrändi, jonka muodostaa myös tunnistettava ulkonäkö.

Nämä siis minun omia vastauksia minun omiin ennakkoluuloihin ja -oletuksiin ja kuinka ne ovat somen tekemisen myötä muuttuneet. Kun tekee tavoitteellista, kaupallista somea, näitä kysymyksiä tulee miettineeksi hyvin usein ja niitä on varmasti myös tarpeellista miettiä. Voin tehdä haluamaani sisältöä, mutta jos haluan muidenkin kiinnostuvan sisällöstäni, niin siinä on oltava jotain mielenkiintoista tai inspiroivaa. Yleensä kaikessa, mitä tehdään todellisella intohimolla ja antaumuksella, on jotakin jollekulle toisellekin ihmiselle inspiroivaa. 

Ei ole välttämättä järkevää mennä virran mukana samaan suuntaan kuin kaikki muut, mutta on järkevää sekä kehittää itseään siihen suuntaan, mihin lopulta haluaa itse päätyä, että pyrkiä ymmärtämään syyt, miksi muut menevät siihen suuntaan, mihin ovat menossa. Tällä tarkoitan, että ilmiöt syntyvät usein vastareaktioina johonkin ja saattaisi olla hedelmällistä ymmärtää, miksi vastareaktio on syntynyt ja onko siinä jotain, mistä pitäisi oppia.