Siltä se tuntuu: Että korkkiruuvi kiristyy koko ajan kireämmälle ja kireämmälle. Mistä se johtuu? Siihen on useampikin syy, mutta raha on viime aikoina ollut iso syy - sen puute. Olen pääsemässä töihin. Oljenkorsi. Töihin, joissa en ole muita ihmisiä varten. Ihanaa. Vihdoin. 

Kerron siitä lisää myöhemmin. Nyt kerron korkkiruuvista. En tiedä, montako yhteistyöhakemusta kirjoitan päivässä. En enää tiedä, monenko eri postauksen hashtageja olen tänään etsinyt. En edes tiedä, montako sähköpostia, montako viestiä. Samalla lapset sotkevat. Saatan kaksi kertaa viikossa saada olo-/leikkihuoneen kuntoon ja sitten 15 minuuttissa monen päivän urakka on tuhottu. Olen siivonnut tuntikausia. 

Vanhemman tytön lempparijuttu on askartelu. Hän rakastaa leikkelemistä ja saattaa käyttää siihen pitkät pätkät aikaa. Hyvä, että keskittyy johonkin. Ei askartelussa mitään pahaa ole. En ole varma, kumpi lapsi levittää tytön leikkaamat paperit ympäriinsä, mutta se tapahtuu joka kerta eli joka päivä ja usein monta kertaa päivässä. Molemmat tykkäävät palapelistä ja he aina saavat käsiinsä jostain palapelin! Ja aina jostain pienempi tyttö löytää kyniä. 

Piilottelen niitä kaikkia: piilottelen saksia, piilottelen kyniä, piilottelen palapelejä, piilottelen jopa ruokaa. Meillä on paljon lapsilukkoja, joista vanhempi tyttö osaa avata lähes jokaisen. Hän on pitkä nelivuotias! Hän ei ole mikään eilisen teeren tyttö. Hän osasi kiivetä pinnasängystä pois 9 kk ikäisenä. Nuorempi oli 11 kk. Kiipeily on alusta lähtien ollut meidän tyttöjen lahjakkuus.

Meillä on systeemi, jossa pussissa odottaa palkinto, kun 10 tehtävää on suoritettu. Tehtävät ovat tyyliin siivoa huone (yksi huone riittää), pistä vaatteet naulakkoon, pue itse, käy potalla, älä riitele, pese hampaat. Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ongelma on se, että jos haluan, että he siivoavat minun on oltava koko ajan vieressä kannustamassa/uhkailemassa/lahjomassa/auttamassa siivoamisessa ja ei mene montaa minuuttia, kun se kaikki on ollut turhaa. Siivoamisen jälkeen yritän, että nyt katsokaa hetken ohjelmaa, niin pysyy siistinä. No ohjelman katselu ei montaa minuuttia kestä...

Minusta itsestäni tuntuu, että tarvitsisin muutaman viikon yksin kotona oloa siihen, että saisin kaikki pyykit viikattua ja huoneet siivottua. En ole koskaan yksin kotona! Ai niin olen itse asiassa väärässä, olenhan minä yksi kotona. Melkein unohdin. Tyttöjen kerhon ajan olen välillä yksin kotona, mutta sen kaksituntisen käytän poikkeuksetta töiden tekoon, joskus hyvin harvoin nukkumiseen.

Kyllä, korkkiruuvi. Ai niin ja poltan takkaa. Viime viikkoina on kulunut paljon aikaa siihen. Olisinko lisännyt tänään ehkä seitsemän kertaa puita takkaan. Haen puita pihalta, pilkon pahveja, lähettelen loputtomat määrät viestejä ja yritän jatkuvasti saada kotia siivottua, soittelen joka välissä aina tavaroita paikoilleen ja aina välillä saatan käyttää tunnin tai kaksi jonkin kotityön tekemiseen vain vaihteekseni huonetta ja nähdäkseni kahta kauheamman sotkun siellä. Ja sitten on taas aika ottaa kuvia, koska töitäkin on pakko jossain välissä tehdä. 

Jollain tavalla se tekemättömien töiden taakka painaa eniten. En tiedä, oppiiko sen kanssa koskaan elämään. Muistan, että nuorena kun olin vastuussa vain itsestäni - tein vaan opintoja ja töitä, minä annoin sotkun olla. No, sotkua oli, mutta sitä oli vähemmän ja se haittasi myös vähemmän elämää, koska suurin osa elämästä oli kodin ulkopuolella. Sotkua tuli pikku hiljaa. Ei minuuteissa niin kuin nyt.

Sotku ja se, ettei ole mahdollisuutta hengähtää edes pikkaisen ja on huono omatunto, jos ei tee aivan koko ajan montaa asiaa yhtä aikaa - se ja lasten riita ja huuto ja se, että on kaiken kanssa niin älyttömän yksin - ne kai sitä ruuvia eniten kiristää. Siedän sotkua paremmin kuin epäjärjestystä. 

Joka päivä ajattelen, että hoidan nämä älyttömän monta asiaa ja sitten sen jälkeen lepään sohvalla, katson ohjelmaa ja elän vain itselleni. Se ei ole kuukausiin, ehkä vuosiin, en ole varma enää kuinka pitkään aikaan, mennyt niin. Teen ja teen ja teen ja istun sohvalle vain huomatakseni, että tehtävää on vielä jäljellä niin paljon, että pitää jatkaa tekemistä. Kuka samaistuu? Valitettavasti veikkaan, että aika moni. Pistäkäähän viestiä, niin ollaan vertaistukena toisillemme :)