Ja niin minusta tuli siivooja!

by Emiilia - 2/17/2022

Katselin jälleen TE-palveluiden sivuilla työpaikkailmoituksia. Asia, mitä olen tehnyt viime kuukausina aina silloin tällöin. Huomioni kiinnitti kohta "yrittäjät". Meinasin antaa asian olla, mutta sitten tuli sellainen tunne, että minun täytyy katsoa, mitä siellä on. Siivousyrittäjä. Kyllä, sinne haen. Työtä omilla ehdoilla. Fyysistä työtä. Työtä, joka on ohi silloin, kun työaika loppuu. Ei valmistelua, ei suunnittelua, ei arviointeja, ei lastensuojeluilmoituksia, ei kasvattamista. Ei kasvattamista. Kyllä juuri sitä haluan.

Jätin hakemuksen ja aloin malttamattomana odottaa yhteydenottoa. Kävin monta ylimääräistä kertaa katsomassa sähköpostini. Sitten parin päivän päästä tuli soitto. Pääsin ensimmäisestä haastattelusta jatkoon. Olin hämmästynyt koko tilanteesta, mutta mitä enemmän sitä ajattelin, niin sitä paremmalta se kuulosti. Edelleen on epätodellinen olo, mutta olen ollut koulutuksessa nyt pari päivää ja kaikki tuntuu edelleen hyvältä.


Osa teistä tietää, mikä minun ammatti on tai mitä olen yrittäjänä tehnyt viimeiset vuodet. Miksi minusta tuli maisterin tutkinnolla siivooja? Miksi en vain tee somea, mitä olen tehnyt viimeiset vuodet? Entä mitä on se jatkuva sotku ja jopa lehtiartikkeli sotkuisesta kodista? Hah. Ainakin tiedän, kuinka iso henkinen helpotus se on, jos saa siivoojan kotiin siivoamaan.

Hymähdän. Totuus on se, että aivan alussa hakiessani töitä nuorena, yritin hakea siivoojaksi useamman kerran, mutten koskaan päässyt. En tiedä. Olenko nyt vakavammin otettava siivoojakandidaatti? 31-vuotias kotiäiti versus 18-vuotias lukiolainen. No, kun sen noin asettelee: Kyllä, olen nyt vakavammin otettava siivoojakandidaatti.

Miksen hakenut oman alan töihin? En ole missään vaiheessa halunnut opettaa kokopäiväisesti silloin, kun lapset ovat pieniä. Tiesin sen jo ennen lapsia ja käsitys on koko ajan vahvistunut. Olen ajatellut ja ajattelen edelleen, että päivän-parin sijaisuuksia voisin ehkä tehdä, mutta se, että olisin jälleen kokopäiväisesti sen kaiken stressin ympäröimänä, mitä opettaminen tuo. Nope. Opettajana ei koskaan ole tarpeeksi. 

Miksi en sitten vaan someta ja jatka omaa yritystoimintaani? Kyllä minä jatkankin. Ei ole tarkoitus tehdä aivan täyttä työaikaa siivoojana. On tarkoitus jättää aikaa jonkin verran myös aiemmille bisneksilleni. Minä todella nautin ompelemisesta. Minä nautin isosta osasta somettamisesta. Somettamisen tuntipalkka on vaan uskomattoman huono. Laskin, että se on minulle ollut huonoimmillaan euron luokkaa ja parhaimmillaan viiden euron luokkaa. Ompelemisen tuntipalkka pyörii samoissa luvuissa. 

Ja kyllä rakas lukijani, olet aivan oikeassa: Hyvänä ompelijana palkka on aika paljon korkeampi. Ja kyllä, olet oikeassa hyvänä somettajana palkka on aika paljon korkeampi. Töitä pitää molempien eteen tehdä. Niinhän se on elämässä ylipäätään, töitä täytyy rahan ja työn saralla menestymisen eteen tehdä.

Ja niin minusta tuli siivooja!

Jos olet kiinnostunut lähtemään Kotirinkiin yrittäjäksi, niin klikkaa tästä

Saattaisit pitää myös näistä

2 kommenttia

  1. Opettajalla harvoin jää voimia omiin lapsiin, erityisesti kun he ovat pieniä. Opettajan kuuluu panostaa henkisesti omaan työhönsä, joskus oman jaksamisen rajoja hipoen. Se vie huomiota omasta perheestä. Ymmärrän täysin, miksi teit omat uravalintasi.

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja rohkeita valintoja olet tehnyt. Pääasia on että viihtyy omassa elämässään ja se on sellaista mitä haluaa elää. Rikkautta monella tapaa.

    VastaaPoista