Kun mies on komea ja minä tavallinen

by Emiilia - 10/30/2021

Tämä otsikko on ollut pöytälaatikossa jo pitkän aikaa. Olin ajatellut poistaa sen, mutta sitten näin videoita ja kommentteja TikTokissa ja provosoiduin tarpeeksi jatkaakseni sen kirjoittamista. Minä ja mies olemme suhteellisen tasainen pari ulkonäöllisesti. Mies on ehkä pikkuisen komeampi kuin minä kaunis, mutta rehellisyyden nimissä ero ei ole maata mullistava. 


Painoindeksin mukaan sen sijaan on. Painan joitain kiloja enemmän kuin mies, mutta hän on minua melkein 20 cm pitempi. Hänellä on siis lievää ylipainoa ja minulla vaikea lihavuus. Enimmäkseen yritän vain selvitä elämästä ja tehdä ulkonäölleni asioita, jotka pystyn helposti tekemään. Juuri tällä hetkellä en koe pystyväni muuhun, mutta on jo vähän tullut sellainen olo, että ehkä pian. 

Olen suomalainen ja meillä Suomessa on onneksi kulttuuri, jossa yleisesti ottaen ulkonäöstä ei ole sopivaa antaa negatiivisia kommentteja - vain rehellisiä kommentteja kysyttäessä. Joka tapauksessa en saa kovinkaan usein negatiivisia kommentteja lihavuudestani. Haluan uskoa, että suurinta osaa ihmisistä ei muitten lihavuus hirveästi edes kiinnosta.

Asiaan. Olen seurannut TikTokissa erästä paria (linkki), jossa mies on yleisten mittapuiden - stereotypioiden - mukaan komea: tumma, pitkä ja laiha. Nainen on kyllä kaunis mutta ylipainoinen. Ihmiset kommentoivat jatkuvasti: Erotkaa jo. Voisit saada niin paljon paremman. Miksi olet hänen kanssaan? En tarkoita millään pahalla, mutta terveyssyistä hänen kyllä pitäisi laihduttaa jne. jne. Suomessa moinen puhe olisi kyllä aika ennen kuulumatonta enkä usko, että muutamaa hassua trollia lukuun ottamatta kellään täällä olisi mitään sanottavaa heidän yhteensopimattomuudestaan.


Samalla tulee mieleen ne omat ajatukseni, jotka toisinaan johonkuhun pariin tutustuessani tulevat mieleen: Ai, luulin, että hän oli äiti eikä vaimo. Hänen vaimonsa on häntä pitempi. Pysyvätköhän he yhdessä? Toinen on nörtti ja toinen on cool. Oikeasti on hetkiä, kun moiset ajatukset käyvät mielessä. Torun itseäni joka kerta, kun ajattelen niitä. Minun miehelle sanottiin joskus meidän avioliiton alussa, että kehdonryöstäjä. Se oli tosin iän, ei ulkonäön, perusteella. Ulkonäön perusteella meidän ikäeroa ei kukaan huomaa.

Avioliiton alussa oli myös hetkiä, jolloin mentiin johonkin ihmisten ilmoille ja mietin, että mitähän he ajattelevat minusta, kun olen niin eri sarjaa kuin muut siellä tai kuin edes oma mieheni. Joko nuorempi kuin kukaan muu, eri elämäntilanteessa (ei perhettä) tai epäcool. No, lasten ja iän tulo on sulattanut moiset. Mieheni on edelleen cool, mutta en usko, että kukaan odottaa sitä enää lasten jälkeen minulta. Mahdun myös hyvin mihin tahansa vanhojen porukkaan. Sen teki varmaan 30-rajapyykki. En tiedä.

Mutta haaste meille kaikille: Ei mietitä turhaan asioita, jotka eivät meille kuulu tai joille emme mitään mahda. Pidetään kaikkia kauniina aina. Ei vaan uskotella itsellemme, että teemme niin, vaan tehdään se mielen muutos mielen sisällä oikeasti. Kun etsii kauneutta, niin sen kyllä löytää. Ollaan ystävällisiä myös niille, jotka eivät ole sitä meille. Ei provosoiduta herkästi. Nähdään ympärillä aina hyvää ennemmin kuin pahaa.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia