Mä vaan halusin antaa niille pusun - ja neljä muuta eeppistä hetkeä viikolta 12
by Emiilia - 3/27/2021
Lasten kanssa elämä on eeppistä lähes koko ajan, mutta tämä viikko olisi eeppisten viikkojen listalla aika hyvällä sijoituksilla. Mies oli iltavuorossa sillä seurauksella, että vanhempi tyttö ei esimerkiksi kahteen vuorokauteen nähnyt isäänsä hereillä ollenkaan. Isä nukkui tytön mennessä päiväkotiin ja tyttö nukkui isän tullessa kotiin. Olin siis näissä kaikissa tilanteissa lasten kanssa yksin ja minulla oli yhtä aikaa paljon töitä tehtävänä. Mitä kommelluksiin tulee: En millään muotoa usko, että näitä tapahtuu vain meidän perheessä. Pistäkää kommentteihin alle omat kertomuksenne.
Yksi tämänviikkoisista töistä. Kuvan maksettu näkyvyys Instagramin puolella.
1. Peuroille pusu
Kolmevuotias tyttö leikki tällä viikolla ensimmäisiä kertoja pihassa yksin. Seurailen toki varsin tarkasti hänen tekemisiään olohuoneen/keittiön ikkunasta koko ajan. Tässä mitä olohuoneen ikkunasta näin (klikkaa linkki auki kuvasta):
Tytön tultua takaisin kysyin häneltä, mitä hän yritti peuroille tehdä. Hän sanoi, että olisi halunnut antaa pusun, koska ne oli niin niin niin lähellä, mutta sitten ne eivät olletkaan enää niin niin niin lähellä. Hän oli pettynyt eikä osannut suoraan ilmaista, että pusuttelun kohteet karkasivat.
2. Kakka sohvalla
EI HEIKKOHERMOISILLE. Näitä kakkajuttuja uskallan kertoa meidän lapsista, koska olen 100% varma, että jokaisessa perheessä kaikkialla maailmassa on samanlaisia hetkiä. Kukaan lapsi ei syntyessään osaa käydä itse pytyllä. Se on mahdotonta.
Nyt pienemmällekin tytölle on tullut se vaihe, mikä isommallekin tuli jossain vaiheessa - tosin muistaakseni hieman vanhempana: tyttö ottaa itse vaipan ja housut pois, kun kakka on tullut. Se pitäisi äidin huomata hyvin nopeasti! Olin käymässä keittiössä tai vessassa ja tytöt olivat olohuoneessa, kun vahinko tapahtui. Isoin kasa oli sohvalla. NOOOOooooooooo. Yllätyksekseni isompi tyttö lähti heti minut nähtyään hakemaan paperia ja alkoi kantaa kakkaa kikare kerrallaan vessanpyttyyn. Sillä aikaa minä yritin saada pienemmän tytön suihkuun ja pysymään siellä tarpeeksi pitkään, jotta pylly puhdistuisi. En pyytänyt isomman tytön apua, mutta hän auttoi kuitenkin. Ihme kyllä hänen kuskaamiaan kikkareita ei tippunut mihinkään. Ihana auttamishaluinen 3-vuotias!
3. Kakka trampoliinilla
EI HEIKKOHERMOISILLE. Seuraavana päivänä koko meidän perheen naisväki oli suihkussa. Kävin siis itsekin suihkussa tyttöjen kanssa. Suihkun jälkeen annoin vaipan 1,5-vuotiaalle ja kehotin häntä laittamaan sen päälle. Hän ei siis yleensä laita itse vaippaa päälle, mutta joskus leikkiessä hän laittaa housut jalkaan ja siksi olen pikku hiljaa yrittänyt saada sen kyvyn siirrettyä myös leikkitilanteiden ulkopuolelle. No, se ei ole onnistunut vielä kertaakaan. Annettuani vaipan tytölle menin vessaan, otin föönin esiin ja kuivasin omat hiukset. Tultuani vessan ovesta ulos näin sen: Tilanne alkaa aina ensin hahmottua ruskeina tahroina huonekaluissa, käsissä, jaloissa ja lattialla. Tyttö oli sivelemässä sitä senkkiin ja Palomies Sami -leluun! Yritin löytää isompaa kasaa, kun 3-vuotias sanoi, että se on tuolla. Hän osoitti trampoliinia. Trampoliinin keskustahan on siis verkko, jossa on reikiä. Toisen puolen putsaaminen ei riitä, koska "se" menee verkon läpi toiselle puolelle. Ette halua kuulla lisää. Niinpä kannoin ensin tytön suihkuun (toinen meni perässä), sitten kannoin trampoliinin ja lopuksi heitin Palomies Samin roskiin. Kerroinko jo, että trampoliinin keskus on verkko. Ehkä arvaatte, mitä se tarkoittaa suihkuttamisen kannalta... Ja en tiedä, kuivuvatko trampoliinin pehmusteet enää. Olen henkisesti valmistautunut luopumaan trampoliinista.
4. Popcornit verannan lattialla
Yleensä somen kaupalliset yhteistyöt tehdään vuorokauden aikaikkunalla. Eilen minulle oli live-tapahtuman vuoksi ensimmäistä kertaa annettu tarkka minuutti, jolloin yhteistyö pitäisi julkaista. Olin nauhoittanut pienen videonpätkän etukäteen, mutta julkaisuminuutin lähestyessä se ei tuntunutkaan oikealta. Yritin nopeasti saada nauhoitettua yhdelle 15 sekunnin pätkälle tarvittavat asiat ja katsottua samalla kännykän toiselta välilehdeltä ohjetta, mitkä ne tarvittavat asiat olivat. Kännykkä ei pitänyt välilehtien välillä hyppelystä vaan se tuntui hidastelevan minun kiusakseni. Ja eikö mitä, tapahtui se, mitä aina aikataulullisesti tiukoissa tilanteissa pelkään: Toinen tytöistä hermostui pahemman kerran toimimattomalle älylaitteelle (kyllä olin työntänyt tabletin hänen käteensä saadakseni storyn nauhoitettua). Hän alkoi huutaa. Panikoin. Kaappasin tytön, jolla sattui olemaan myös popcornipussi tabletin lisäksi kädessä (kyllä olimme valmistautuneet live-lähetykseen myös ruoan osalta), ja rehasin tytön verannalle. Toinen tyttö puolestaan hermostui siitä, että olin vienyt sekä tabletin että popcornpussin. Kannoin hänetkin verannalle ja aloin pikavauhtia nauhoittaa storya hengästyneenä ja edelleen paniikissa. Storysta tuli mitä tuli. Sitten menin samaa pikavauhtia hakemaan tyttöjä verannalta ja julkaisemaan yhteistyön loput osat. Verannalla minua odotti yllätys. Kyllä, totta kai koko popcornpussi oli lattialla likaisten kaksostenrattaiden ja tavallisten rattaiden alla. Liveherkkuja ei siis ollut enkä ole varma, koska saan popcornit siivottua lattialta.
5. Rairuoho kukkaruukussa
Se, kuinka tämä tapahtui, on minulle täysi arvoitus. Huomasin vaan eilen, että pelargonia oli saanut kaverin. Olisiko vanhempi tyttö rairuohoa istuttaessaan koskenut multaa kukkaruukussa?
1 kommenttia
Mieletön kirjoitus! Kiitos!
VastaaPoistaTästä sain kuitenkin vahvistuksen siitä, että kasvatan kyborgia
(https://viaperasperaadastra.com/2021/03/25/lapseni-on-rikki-poikien-kasvatus/). Poikani ei ikinä tehnyt mitään sellaista. Tai siis ei mitään. Hän ei sotkenut, ei piirtänyt seiniin, ei pissannut housuihin, ei levittänyt ruokaa, ei syönyt sormilla... Itsekään en ikinä noin kummallista lasta ennen nähnyt. Siis, olimme juuri ja juuri saaneet hänet vakuutetuksi, ettei näkkäri tarvi syödä haarukalla.