Kun muutimme tähän taloon, kun aloitimme yhteisen elämän mieheni kanssa - minun suunnitelmistani puuttui kokonaan realismi. Ajattelin, että pystyisimme remontoimaan taloa pikku hiljaa. Ajattelin, että pääsisimme perheenä toteuttamaan yhden haaveistani ja lähtisimme kiertämään autolla Eurooppaa. Ajattelin, että voisin silloin tällöin mennä treffeille mieheni kanssa. Ajattelin, että minulla olisi paljon enemmän sitä "omaa aikaa", mistä niin paljon puhutaan. Ehkä voisin käydä viikoittain jossain harrastuksessa tai nähdä ystäviä ilman lapsia. Tällä hetkellä tosiaan pystyn käymään viikoittain jossain harrastuksessa eli kuntosalilla, jossa on lapsiparkki, viikottain tai kunnes hallitus kieltää sen!
En ottanut laskuihin jatkuvaa rahattomuutta, miehen työpaikan vaihtoa melkein vuosittain ja niiden tuomaa lomattomuutta, omien suunnitelmieni ristiriitaisuutta (rahat eivät riitä kaikkiin suunnitelmiin), en maailmanlaajuista pandemiaa, en sitä kuinka paljon työskenteleminen kotoa vaatisi ja kuinka vähän rahaa se toisi pöytään tai sitä, kuinka haluton mieheni olisi toteuttamaan minun suunnitelmiani. Tai kuinka väsyneitä me molemmat olisimme koko ajan.
On jälleen kevät ja alkuperäisissä suunnitelmissani vuosien takaa olisimme aina kesällä tehneet jonkin lomamatkan perheenä ja remontoineet. Nyt miehelläni onkin vain 10 päivää lomaa ja päällä on maailmanlaajuinen pandemia. Ja huomaa, että ne 10 päivää ovat koko vuoden ainoat. Vain muutama juhlapyhä välissä. Luulisin, että hän haluaa viettää lomansa kotona leväten. Ajatus remontista tuntuu koko ajan yhä naurettavammalta. Totuus on se, että minun on mahdotonta saada kodin jokaista huonetta edes siistiksi yhdellä kertaa. Meidän koti ei siis kokonaisuudessaan ole ollut siisti kuukausiin.
Lisäksi minulla ei ole ollut itselläni yhtään vapaapäivää kuukausiin. Teen joka ikinen päivä jotain töitteni eteen. Sunnuntaisin en julkaise mitään, mutta vastaan viesteihin ja teen muita juoksevia asioita. Muut kuusi päivää ovat kyllä kaikki työpäiviä. Aina välillä muistan, että ai niin joillain ihmisillä on tosiaan lauantaitkin vapaita. Jos jätän yhden päivän vähemmälle työnteolle, niin se kaikki on kaksinkertaisena niskassani seuraavana päivänä. Näin se vaan on.
Lasten kanssa mistään ylimääräisestä ei tule yhtään mitään. Taistelen jatkuvasti sen kanssa, että saan heidän kanssa edes pakolliset asiat tehtyä. Ja kuten aiemmin sanoin, en yksinkertaisesti saa. Istun täällä valtavan viikkaamista odottavan pyykkikasan kanssa. Joka puolella on sotkuista ja likaista ja pölyistä. Vaipat ovat maassa ja tavara odottaa paikoilleen panemista. Tapeteilla on ruokasotkuja ja lattialta tarttuu jatkuvasti jotain jalkapohjaan.
Mietin jatkuvasti MLL:n palkkaamista vaikka siihen, että veisivät lapset ulos. Juuri tässä tilanteessa 9 euroa tunti tuntuu suurelta summalta rahaa. Ja vielä se siihen päälle, että tämän kaiken lisäksi pitäisi ottaa yhteyttä johonkuhun, kun minulla ei ole aikaa hoitaa arjen asioita.
Minusta tuntuu, että kaikki suunnitelmat paitsi arki on siirrettävä vuosilla eteenpäin. Tiedostan senkin, että osa suomalaisista pystyy kenties jo loppukesästä matkustelemaan. Meillä ei olisi oikeasti rahaa ajaa edes lähikauppaan. Rahattomuus johtuu saunan ostosta. Ostimme saunan tammikuussa ja se sekoitti talouden. Toisaalta sen ostoa en kadu, koska se on auttanut tässä tilanteessa todella paljon. Yksi toteutunut unelma sekin.
4 kommenttia
Voi toki olla, että tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessasi sanani eivät tunnu oikealta tai edes mahdollisilta. Tai riittäviltä. Vaikka en nyt pysty auttamaan fyysisesti, mutta silti.
VastaaPoistaKaikki on mahdollista. Kaikki unelmat voivat toteutua. Autolla Euroopassa - olen unelmoinut siitä 10 vuotta, ja nyt ollaan missä ollaan. Lapsia en ikinä uskonut saavani. En myöskään uskonut ikinä parantuvani omista vaivoista, mutta nyt olen tässä: terveenä, perheellisenä, autolla Euroopassa. (https://viaperasperaadastra.com/2021/03/06/diginomadina-euroopassa/)
Lapset kasvaa. Suhteellisen nopeasti onneksi. Tämä vaiheesi on todistetusti se kaiken pahin, että molemmat ovat jo tarpeeksi isoja saamaan sotkua aikaiseksi, mutta eivät osaa siivota sitä. Se on kohta ohi. Silloin, kun molemmat ovat lastentarhassa, tulet hiljaiseen taloon ja ihmettelet, mitä nyt. Älä vaan rupee siivoaman heti alkuun 😆. Ota rauhallisesti. Kahvia, teetä, kirjaa, vaahtokylppyä... mitä lienee haluat. Ihan vaan aikaa itsellesi. Silloin hetki ihmettelet, miten olet kestänyt ne kaikki vuodet. Mutta elämä on sellaista. Teille tulee vielä monta romanttista hetkeä miehesi kanssa (ilman lapsia), tulee matkoja, varallisuutta. Kaikki on mahdollista, kunhan jaksat unelmoida ja tehdä työtä unelmiesi eteen. Juuri niin kuin sinä teet. 💕
Voi kiitos. Ihana vastaus! Niin näinhän se on. Ja sinun unelmat toteutuivat myös <3
PoistaSinulla on hyviä kirjoituksia ja pystyn osittain samaistumaan sinuun. Tajusin just itsekin, etten ole käynyt missään muualla kuin pyöräilemässä ilman lapsia.
VastaaPoistaTämä aika saa kyllä pistämään asioita tärkeysjärjestykseen, mitä hankkii ja pääseekö kesällä postilaatikkoa kauemmas reissuun.
Piti vain siis tulla sanomaan tsempit, kyllä tästä selvitään vielä! :)
Kiitos kommentistasi <3 Sinulla on blogissa niin ihana layout ja esikoinen melkein samanikäinen kuin minun :)
Poista