Lasten kanssa elämä on sellaista: Jos haluaa tehdä jotain omaa, niin on uhrattava jostain toisesta hetkestä omaa. Mietin sitä, kun tänään hyvä leffa alkoi juuri vähän ennen tyttöjen nukkumaanmenoaikaa. En ole katsonut elokuvaa viime aikoina kuin vain ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, kun ennen lapsia ja vielä esikoisen ollessa vauva saatoin katsoa monta elokuvaa päivässä.
Kun elokuva alkoi, niin minun piti miettiä seuraavan päivän jaksaminen läpi. Tyttöjen nukuttaminen on yleensä pitkä prosessi (ellen ole valvottanut heitä), joten elokuvasta olisi ehtinyt mennä ohi melkein kaikki siinä vaiheessa, kun olisin ehtinyt takaisin. Seuraavana päivänä mies menisi vasta yöksi töihin, joten totesin, että äh ihan sama. Niinpä sitten osan elokuvasta tytöt katsoivat omaa ohjelmaa ja osan värittelivät värityskirjaa eli käytännössä minä värittelin sitä 3-vuotiaan valvonnan alaisena. Hän tykkää siitä, kun minä väritän hänen puolestaan eli hänen mielessä, kun minä väritän hänen kanssaan.
Joten jotta sain katsoa leffaa, minun oli oltava valmis uhraamaan se, että seuraava päivä olisi kiukuttelupäivä. Nyt kaikki kukkahattutädit siellä ruudun takana pudistelevat päätään, että onpa itsekäs äiti. Uskallan kuitenkin sanoa pahennusta herättävät ajatukseni ääneen, koska veikkaan, että siellä ruudun takana on joku muukin joka voi samaistua näihin. Päätänkin tehdä tähän alle pahennusta herättävän rosvoketjun oman ajan varastamisesta.
Näin äiti varasti omaa aikaa
1. Varastin omaa aikaa lasten nukuttamisajasta, annoin lasten katsoa omia ohjelmia ja katsoin leffan loppuun.
2. Varastin omaa aikaa jäämällä sänkyyn makaamaan aamulla. Riskeerasin sen, että jotain hyvin vaarallista tapahtuisi viereisessä huoneessa.
3. Varastan usein omaa aikaa herättämällä lapset vasta ihan liian myöhään päiväkotiin lähtöä varten. (Toinen on tietty mukana, kun vien toisen, koska eihän häntä voi kotiinkaan jättää. Siksi monikko: lapset.)
4. Varastan melkein joka ilta omaa aikaa nukkumaanmenolta, vaikka tiedän, että olen seuraavana aamuna kärttyinen lapsille, jos olen väsynyt.
5. Varastin omaa aikaa lapsilta värittämällä heidän värityskirjaansa ja teeskentelin olevani heidän väritysjutussaan mukana, vaikka oikeasti vain tykkäsin värittää sitä kuvaa ja väritin juuri niin kuin itse halusin. Ei äiti nyt sellaista saa tehdä. Hänen pitää olla rakentava ja opettaa lapselle, miten kynää pidetään kädessä. Ei äiti saa värittää lapsen kirjaa. Äidit eivät saa nauttia. Äitien pitää aina antaa kaikki oma pois. Eikö niin kukkahattutädit?
6. Varastin omaa aikaa ja luonnonvaroja olemalla suihkussa vielä senkin jälkeen, kun lapset olivat jo lähteneet. Annoin 1-vuotiaan mennä ilman vaippaa pois suihkusta ja heidän hillua muualla talossa keskenään, jotta itse saisin olla vähän kauemmin. Ja tämä tapahtuu hyvin usein. Välillä jossain on pissa. Välillä ei.
7. Varastin omaa aikaa kieltäytymällä vastaamasta sukulaisten puheluihin lasten mentyä nukkumaan. Kun minulla on oma aika, niin haluan, että se on minun omaa aikaani eli lähinnä sitä aikaa, kun pystyn tekemään töitä. Siksi varastan lasten kanssa vietetysti ajasta puhelut sukulaisten ja ystävien kanssa.
8. Varastin omaa aikaa pistämällä lapsen päiväkotiin, vaikka itse olen kotona toisen lapsen kanssa. Varastan kotona olevalta aikaa jatkuvasti keskittymällä omiin juttuihini, koska hän on se lapsi, joka pystyy tekemään omia juttujaan. Toinen tarvitsee paljon enemmän huomion ollessaan kotona. Hän esimerkiksi saattaa kiivetä minun hartioille saadakseen huomiota.
9. Varastan autossa hyvin usein - melkein aina - omaa aikaa olemalla omissa ajatuksissani tai juttelemalla itsekseni sen sijaan, että jututtaisin tyttöjä, mitä minun varmasti pitäisi tehdä.
10. Varastan jatkuvasti omaa aikaa tekemällä Instagramia ja blogin eteen juttuja, sillä se on jotain, minkä kanssa voin olla luova ja aikaansaapa. (Oman vahvan tarpeeni luovuuden toteuttamiseen ymmärsin vasta viime vuonna, kun tajusin, kuinka onnellinen olen saadessani luoda jotain.)
Oikein syyllisyysketju. Osa näistä kuulostaa naurettavilta ja silti se on minun ja ehkä muutaman muunkin äidin arkea. Osa taas saattaa oikeasti herättää pahennusta ja osa herättää pahennusta minussa itsessänikin. Osa ei, koska tiedän tarvitsevani niitä pysyäkseni hengissä. Aikana, jolloin en saanut esimerkiksi lasten takia toteuttaa itseäni vaan olin vain tiukan sotilas(=äiti)kurin alainen, olin onneton, koska elämässä ei oikein ollut mitään syytä elää. Ei ollut mitään, mistä minä itse elämässäni pidin.
Alkuperäiseen, tähän päivään: Joten sain tänään katsoa leffan mieheni kanssa. Huominen on ehkä vaikea väsyneiden lasten kanssa, mutta jos haluaa saavuttaa jotain, niin toisesta on aina uhrattava. En pystyisi koskaan katsomaan leffaa mieheni kanssa alusta loppuun asti ellen varastaisi jostain.
2 kommenttia
Yleensä ammattimielensäpahoittajilla puutuu oma elämä, sen takia heillä onkin aikaa kytätä toisten tekemisiä ja pahoittaa mielensä. Joten voit rauhassa sääliä heitä ja jättää kuuntelematta.
VastaaPoistaJokaisen on tehtävä valintoja, joskus vaikeitakin. Tässä listassasi ei ollut mitään poikkeuksellista. Itsekin jouduin palkkamaan lapselleni hoitajan 4kk lähtien, kun piti tehdä työtä päivisin. Aika paljosta jäin paitsi, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut.
Päiväkoti ei muuten ole 3.5 vuotiaalle huono ratkaisu, vaikka olisit toisen kansa kotona. Omasta pojastani huomasin, että hän kaipasi jo oman ikäisensä seuraa siinä iässä. Tässä tapauksessa päiväkoti on lapsellesi parempi ratkaisu kuin pienemmän sisaruksen seurana oleminen kotona. Kehityksen kannalta ainakin.
Kiitos viestistäsi. Kyllä sellaina minäkin olen päiväkodin tuntenut. Ja samoja ajatuksia muutenkin sinun kanssa <3
Poista