Season 1, episode 2. Podcastia pääset kuuntelemaan täältä:

Blogipostaus aiheesta täällä. Tämä podcastjakso syntyi ajatusten pohjalta, jotka liittyvät koronatilanteeseen. Synnytyssairaaloissa on koronatilanteen aikana rajoitettu tukihenkilöiden pääsyä synnytykseen. Kun kuulin asiasta, mieleeni tuli välittömästä oma ensimmäinen synnytykseni. Muistan, kuinka kauhuissani olin, kun hoitaja jossain vaiheessa tuli sanomaan, että mieheni olisi varmasti parasta lähteä yöksi kotiin. Olimme sairaalassa Helsingissä, Naistenklinikalla, ja asumme Porvoossa. Tunti kotiin ja tunti takaisin. En ollut kestää koko tilannetta tuntikausien supistusten jälkeen edes mieheni kanssa. Ajatus siitä, että olisin ollut kokonaan yksin... En voi kuvitella sitä! Hoitajakin kävi minua kuitenkin vain muutaman tunnin välein katsomassa, mutta ei hän tokikaan jäänyt minun luokseni. Tarvitsin mieheni siihen jakamaan tuskan ja olemaan läsnä. Sellaista tuskaa ei kukaan halua käydä läpi yksin. Ehkä hoitaja vaistosi kauhuni. Mies sai jäädä.

Ajatus siitä, että tämän päivän ensisynnyttäjä, mitä minäkin silloin olin, on kokemassa sen kaiken pelon ja kivun yksin - hän käy kuolemanrajalla yksin. Ei ei ei. Jos miestä tai muuta tukihenkilöä ei päästetä synnytykseen, niin katsokaa, ettei äiti jää yksin. Toisen lapsen kohdalla tilanne oli toinen. Synnytyssairaalassa viettämäni aika ennen lapsen syntymää oli noin 22 tuntia lyhyempi kuin ensimmäisen synnytyksen kohdalla. Olisin teoriassa pärjännyt sen yksin, mutta totta kai oli ihanaa, että mieheni oli siellä minun kanssani. Kyllä hänen läsnäolonsa siinäkin synnytyksessä auttoi.

Ei jätetä äitejä yksin!

Kuva: Vanhaa laatua mutta lääketieteellisesti erittäin havainnollistava. Kädessä kanyyli, joka laitetaan joka tapauksessa varmuuden vuoksi selkäpuudutuksia annettaessa. Minä olin saanut ne jo aiemmin, koska kanyylin kautta tuli oksitosiinitippa, jolla synnytystä pyrittiin viemään eteenpäin. Punainen juttu alhaalla oikealla puolestaan on selkäpuudutusletku. Kuva melkein vuorokauden synnyttämisen jälkeen. Tyttö tuli vihdoin ulos.