Olimme eräässä pääkaupunkiseudun HopLopeista (Suomenoja!), kun nelivuotias tyttö hakeutui minun ja kaksivuotiaan tyttäreni seuraan. Hän jutteli minulle ja seurasi meitä ympäri telineitä. Tyttö kertoi nimensä ja minä meidän nimet. Oli joskus ammattini tunnistaa lapsen ongelmallinen käytös. Tämän tytön kohdalla kiinnitin huomiota siihen, että hän takertui minuun, vieraaseen aikuiseen, liian helposti. No, tämän postauksen pointti ei ole kertoa teille tämän yksittäisen perheen tai tytön ongelmasta tai ongelmattomuudesta. (Vaikka. Joku kertoo aina tietysti jostakin ja mietin kyllä itsekseni, oliko osa ongelmaa se, että tytön vanhemmat olivat paljon poissa.)
Juttelin tytön kanssa hetken. Kysyin häneltä, kenen kanssa hän on täällä. Hän mainitsi naisen nimen. Kysyin, että onko hän äiti vai kuka. "Ei, vaan meidän siivooja."
Tytön vastauksen kuultuani minulle tuli outo fiilis. Hälytyskellot päässäni soivat. Näin "siivoojan". Tämä oli nuori nainen kännykkä kädessä toisella puolella HopLoppia. Ja tämä neljävuotias tyttö takertui ventovieraaseen ihmiseen. Ja olimme Suomen kalleimpien asuinalueiden keskellä! Entä jos minä olisin sanonut tytölle, että tule meidän kanssa tuonne syömään karkkia, tai katsomaan jotain, ja vienyt tytön mennessäni, kidnapannut hänet. Minulle tuli tosi inhottava olo, kun ajattelin sitä. Entä jos joku joskus tekisi sen minun pikku tytölleni? Äitikarhu astui esiin sisälläni, valmiina taistelemaan.
Oliko tämä muita vaarallisempi HopLop? Hassu ajatus päässäni: Pelkäsinkö tosiaan rikkaalla alueella enemmän kuin olin pelännyt niille lukuisilla kerroilla, jotka olin viettänyt köyhillä? Pelkäsinkö tosiaan keskellä Applen tietokoneilla varustettua pukukansaa enemmän kuin olin pelännyt narkkareita kuhisevilla seuduilla. Jaa-a, niin kai sitten.
Entä mitä ihmettä sanoisin tälle tytölle? Mietin, pitäisikö minun sanoa hänelle, että älä kerro muille, että teidän perheessä on siivoja ja että olet täällä hänen kanssaan. Tyttö kertoisi vanhemmilleen tai lastenhoitajalle, että joku vieras nainen sanoi, ettei hän saanut kertoa heidän siivoojasta. Eieiei. Se kuulosti oudolta. Kyllä, minun pitäisi mennä lastenhoitajan luokse ja sanoa hänelle, että tytölle pitäisi ehkä kertoa... Mutta jos sanoisin ääneen, että edes ajattelin sitä, niin hän pitäisi minua ongelmana. Tilanne tytön kanssa meni ohi ja tervehdimme tyttöä lastenhoitajineen vielä heidän lähtiessään. Päässäni kolkutti: "Avaa suusi. Sano lastenhoitajalle, että tuo on vaarallista. Lapselle pitää kertoa..." En koskaan sanonut mitään. Mikään mitä päässäni mietin, ei tuntunut oikealta ja rohkeus petti.
Nyt lopultakin monen kuukauden jälkeen sanon sen sinulle rikas vanhempi (joka et koskaan lue tätä postausta, koska sinulla ei ole aikaa siihen): Kerro lapsellesi, että kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Kerro, että hänen täytyy sanoa, että en saa kertoa tai lähteä pois. Kerro, ettei kenenkään mukaan saa lähteä. Kerro, että jos joku kyselee liikaa, niin voit lähteä siitä pois.
Nyt sinä vedät sen kortin, että eihän Suomessa ketään kidnapata. Suomi on niin turvallinen maa, johon minä huomautan, että tänne pääsee porukkaa monesta ei-yhtä-turvallisesta maasta ja tässä maassa on ei-niin-turvallisesti eläviä ihmisiä.
Seuraavaksi kysyt, että mistä ihmeestä tiesin, että tämä perhe edes oli rikas. Olen ollut itsekin aikoinaan keskituloisessa perheessä lastenhoitajana. No sanotaanko nyt, että tämä lastenhoitaja ei näyttänyt hömpsyiseltä töitä pakoilevalta ex-opettajalta. Hän oli hyvin siististi pukeutunut suomalainen nuorehko nainen, ehkä 25-vuotias. Hän ei vaikuttanut siltä, että tekisi töitä 1400 euron kuukausipalkalla (niin kuin eräs ex-opettaja aikoinaan). Ja olimme tosiaan hyvin rikkaalla asuinalueella. Ehkä arvioni on liian kevyesti perusteltu, mutta oli perhe oikeasti rikas tai ei tai mikä tilanne nyt oikeasti olikaan, niin puhukaa ihmiset (rikkaat ja köyhät) lastenne kanssa tästä asiasta. Minun kaksivuotias olisi liian pieni ymmärtämään, mutta tämä nelivuotias olisi varmasti jo ymmärtänyt.
Viittaus
www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nama-ovat-suomen-rikkaimmat-ja-koyhimmat-alueet/5108346#gs.yskifz
4 kommenttia
Hoplopissa on kiellettyä päästää alle viisivuotiaita vaeltaman yksin. Ihan alkajaisiksi olisit voinut sanoa hoitajalle sen.
VastaaPoistaHei, olet muuten ihan oikeassa. Jotenkin ajattelin, että se raja oli 0-3, mutta niissä kylteissä tosiaan taitaa olla 0-4. Hyvä pointti!
PoistaMinä ja perheeni tavattiin kerran myös sellainen lapsi, oltiin ulkona isossa leikkipuistossa täällä Suomessa niin yht´äkkiä meidän seurassa oli vieras lapsi, hänen isänsä oli kaukana kännykän kanssa ja ei kertaakaan katsonut sen ajan kun oltiin missä hänen lapsi on, meitä säälitti tilanne todella paljon, lapsi oli puhelias, kiva ja ihana mutta isä oli jotain siis aivan muuta.
VastaaPoistaNii-in. Ja siis pahinta on, että itsekin varsinkin, kun on lasten aina, niin tuleehan sitä kännykällä oltua. Olen viimeksi tänään miettinyt, että pitäisikö pistää itselle joku ruutuaikaa tai jotain..
Poista