"Sanottakoon, että olen ollut sekä kiusattu että kiusaaja peruskouluaikaan, silloin 2000-luvun taitteessa. Somekiusaaminen on vähän kakspiippuinen juttu, enkä ole ihan päässyt siitä vielä jyvälle. En ole ollu somekiusattu enkä mielestäni somekiusaajakaan. Pyrin aina kirjoittamaan asiallisesti interwebin maailmassa, oli sitten hyvä tai huono juttu.

Minulla silti on sellainen tunne, että somessa ei saa sanoa negatiivista/antaa kritiikkiä ilman, että sitä joko pidetään/koetaan kiusaamisena tai mikä ärsyttävintä, heitetään se kateellisuuskortti heti, kun sanoo oman mielipiteensä. En useinkaan jaksa kommentoida lukijana sellaisia blogeja, missä lynkataan lukijoita jopa muiden lukijoiden toimesta tai kommentit ovat aina vain ihania. Jotenkin sellainen aito keskustelunmaku puuttuu niistä, jos kaikki on vaan ihana ja sympatisoidaan kimpassa sitä.

Tottakai ne piip-piip-piip-viestit (Emilian sensuroima) ja henkilökohtaisuuksiin menevät lasut ihan erikseen, niiden suhteen pitääkin olla nollatoleranssi ja trollit on hyvä jättää oman arvoonsa. Joskus lukijana sitä toivoo kuitenkin kunnon vuorovaikutusta bloggaajan ja lukijan välillä ilman, että heti haukutaan kateelliseksi tai kiusaajaksi.

Kärjistettynä - itse en koe esimerkiksi tätä omaa kommenttiani kiusaamisena tai kateellisuuden mittapuuna, mutta jos sinä niin koet, niin toki silloin minun on vaan ymmärrettävä se, että se mikä ei minusta ole kiusaamista, sinusta voi olla. Tämä ehkä tekee sen rajanvedon vaikeaksi internetissä, mikä on kiusaamista ja mikä ei, kun ei pääse toisen äänenpainoja ja -sävyä kuulemaan.

Edellinen siis kokonaisuudessaan tämän blogin lukijan - nikki Laura - kommentti postaukseen Minäkö somekiusaaja? Postasin sen teille, koska olen varma, etten itse olisi osannut ilmaista tätä asiaa paremmin. Minustakin pitää pystyä kuitenkin keskustelemaan asioista. Ei siitäkään tule mitään, että painetaan asiat villaisella. Aika keskeistä ylipäätään tässä elämässä on ystävällisyys. Meidän pitää olla toisillemme ystävällisiä. Kritiikin antaminen ystävällisesti oli yksi tärkeimpiä juttuja, joita opettajana aikoinaan piti yrittää oppia. Omien lasten kohdalla olen siinä vielä tosi vaiheessa. Mutta se siitä, kiitos kommentista Laura. Asiaa puhut.