Olen kirjoittanut blogissani paljon siitä, kuinka vaikeaa on, kun kukaan minun lisäksi ei hoida meidän lapsia. En ole koskaan ilman heitä missään.
Vuonna 2019 elokuusta joulukuuhun en ollut kertaakaan ilman jompaakumpaa lasta missään. Jos ei lasketa saman pihapiirin eri rakennuksia. Muuten jompikumpi lapsista oli aina mukana. Kahdestaan mieheni kanssa ilman lapsia olimme kolme kertaa. Kerran häissä, kerran katsomassa mummoa sairaalassa ja kerran synnyttämässä (jolloin olimme ilman lasts pari tuntia, lue koko kertomus täältä). Muuten vähintäänkin samassa pihapiirissä kuin lapset. Kuulostaako tutulta? Onko kohtalotovereita?
No, tähän asiaan on tullut ehkä vähän helpotusta vihdoin. Mieheni on hoitanut lapsia nyt pari kertaa silleen, että minä olen päässyt ilman heitä uimaan. Sen lisäksi yksi ystävä on tullut meille kotiin hoitamaan kerran ja siskon luokse ollaan saatu lapset myös kerran. Tuli sellainen olo, että ehkä tämä tästä.
Ja sitten tuli uutinen: Mieheni seuraava työpaikka on kolmivuoroinen. En ole varma, helpottaako sittenkään.
Nykyinen työ on ollut kaksivuoroinen ja sekin on tuntunut vaikealta. Iltavuoroviikoilla miehellä on ollut usein työhaastatteluja aamupäivästä, osa 40 km päässä kotoa. Samaan aikaan on myös vanhemman tytön kerhot ja miehelläni on kokouksia jne. Niillä viikoilla on siis saattanut olla monta päivää, jolloin olen ollut käytännössä yksin tyttöjen kanssa koko heidän hereilläoloajan. Tunnen yksinhuoltajaäitien kommentit selkärangassani: Mitä höpiset? Minulla on aina niin? Johon vastaan: Eikö teillä ole isovanhempia tms. auttamassa? Olen pahoillani teidän puolesta, joilla ei ole sitä toista aikuista auttamassa tai joiden "toinen aikuinen" ei auta.
Aamuvuoroviikoilla puolestaan mieheni on niin väsynyt, että hän usein menee päiväunille parin tunnin kotonaolon jälkeen. Eli olen jälleen lasten kanssa yksin suurimman osan heidän hereilläoloajastaan. Nukuttaminen on kaikkein vaikeinta. Molemmat tytöt on saatava nukkumaan yhtä aikaa, koska he herättävät muuten toisensa. Välillä kitisen heidän kanssaan.
Niinpä, olemme toistaiseksi suurimman osan ajasta hunningolla. Seuraavassa kuvaan hunninkoa, sen aiheuttamaa tilaa, sitä, että lepoa ei ole: Yritän levätä sairauksiani pois ja huolehtia lasten minimitarpeista. Usein syödään nuudelia, muroja tai nugetteja. Minä syön paljon makeaa. Tiedän tiedän. Epäterveellinen ruokavalio ei helpota tilannetta. Yleensä kun miehenikin on paikalla ryhdistäydyn ja laitan kunnon ruokaa. Salaattia jaksan tehdä harvoin. Sitten pitäisi laittaa astiat koneeseen jne. Sitä en yleensä tee heti syönnin jälkeen. Syötettyäni kaksivuotiaan ja tehtyäni ruoan olen yleensä poikki. Keittiö ehtii välillä aina haiskahtaa. Onneksi ei usein.
Päivien keskeinen sisältö pyörii yleensä siinä, että yritän hangata pukluja sohvasta pois, vaihdan kahden lapsen kakkavaippoja, tyttö katsoo ihan liikaa tablettia, minä ihan liikaa kännykkää, syötän molemmat tytöt (vanhempi on samalla laiska ja malttamaton, syötän tosiaan useimmiten ainakin osittain myös hänet), yritän selvitä siitä päivästä ja säästää voimia tervehtymiseen. Siistiä ei ole koskaan. Se olisi ihanaa, mutta jotain täysin tavoittamatonta.
Ja kuulostaa ihan hullulta, mutta se, että pääsen hetkeksi pois helpottaa tähän jatkuvaan hullunmyllykaaokseen parhaiten. Siksi, ehkä nyt helpottaa, kun pääsen ehkä hetkeksi pois. Junamatka Turkuun ihana... Tiedätte.
Kuvat
Ruotsista Skanssenilta. No reason. Ajattelin, että kuvaisivat tämän postauksen aihetta hyvin (kuiva vitsi).
1 kommenttia
Hei, nimeni on Nira. Olin suhteessa Andersonin kanssa vuosia, mutta hän erosi minusta. Yritin kaikkeni saadakseni hänet takaisin, mutta kaikki oli turhaa. Halusin todella hänet takaisin, koska rakastan häntä. Anoin häntä kaikella, tein lupauksia, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani ystävälleni, ja hän ehdotti, että ottaisin yhteyttä loitsunvalvojaan, joka voisi auttaa minua loitsussa palauttamaan hänet. Vaikka en koskaan uskonut loitsuihin, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla sitä. Joten lähetin sähköpostin loitsunkirjoittajalle, ja hän vakuutti minulle, että kaikki olisi hyvin kolmen päivän kuluttua ja exäni palaisi luokseni. Yllättäen se tapahtui toisena päivänä noin klo 16. Exäni soitti minulle, pyysi anteeksi kaikkea ja sanoi haluavansa minut takaisin, koska hän rakasti minua niin paljon. Olin niin onnellinen ja palasin hänen luokseen. Aloimme taas asua onnellisesti yhdessä. Lupasin kaikille tuntemilleni, joilla on parisuhdeongelmia, että ohjaan heidät sen ainoan todellisen ja voimakkaan loitsuntekijän puoleen, joka auttoi minua ongelmassani. Jos tarvitset hänen apuaan, voit lähettää hänelle sähköpostia osoitteeseen babawalewiseman01@gmail.com. Hän tarjoaa erilaisia loitsuja, kuten rakkausloitsuja, kadonneiden rakkausloitsuja, avioeroloitsuja, avioliittoloitsuja, sitomisloitsuja, katkaisuloitsuja, rakkaansa karkottamista menneisyydestä, ylennysloitsuja, tyytyväisyysloitsuja ja parannuskeinoja kaikkiin sairauksiin, joista kärsit. Ota yhteyttä häneen saadaksesi kestävän ratkaisun kaikkiin mahdollisiin ongelmiin.
VastaaPoistakautta babawalewiseman01@gmail.com WhatsApp +2348136951551