Painajainen alkaa jo ennen nukahtamista

by Emiilia - 1/02/2020

Tässä tulee kyseenalainen ja paljon pahennusta herättävä kaksivuotiaan nukuttamispostaus.

Tällainen oli meidän ilta 30.12.2019. Nukuttuminen kesti hieman yli kaksi tuntia. Aloitimme noin klo 20.00. Ensin kannoin vauvan yläkertaan. Hain alhaalta vettä tuttipulloon ja täyttöpulloon ja ilmankostuttimeen. Hampaat tyttö oli pessyt itseltään enkä jaksanut ottaa niitä enää syyniin. Huono äiti. Vauvalla ei hampaita onneksi vielä ole. Mies jäi alas katsomaan telkkaria. Hän oli tehnyt kotitöitä päivän aikana paljon enkä halunnut häiritä häntä.

Kävin itse ylikierroksilla. Stressitasot ylhäällä. Minulla ei ollut ollut kärsivällisyyttä tai voimia kuluttaa kaksivuotiaan energioita loppuun. Olin antanut hänen katsoa liikaa ohjelmia tabletilta. Klassinen virhe siis. Huonot lähtökohdat onnistuneeseen nukutukseen. Samoin se, että tyttö oli aamulla herännyt myöhään. Hän hyppi minun päällä minkä kerkesi jo ihan nukutuksen alussa. Liikaa energiaa.


2-vuotiaalla on tapana ilta illan jälkeen käyttää kaikki keinot, jotka hän keksii, jottei nukahtaisi. Tänään hän sanoi heti kättelyssä: "Suoraan nukkumaan." Mikä tarkoittaa sitä, ettei hän aio kuunnella iltasatua vaan hän haluaa tuttipullon ja aikoo muka nukahtaa suoraan. Se ei koskaan toimi. Hänet on saatava kuuntelemaan satua, jotta hän rauhoittuu. Olin kuitenkin itse niin poikki, että annoin hänelle pullon ja laitoin valot pois. Samalla yritin saada vauvaa tyyntymään. Otin vierelle ja sain nukahtamaan. Isosiskon kiljunta herätti aina uudelleen ja uudelleen. (Sain hänet nukutettua ehkä kolme kertaa sen yli kaksituntisen aikana.)

Kun tuttipullo oli tyhjä, tyttäreni käytti seuraavaa oljenkortta: "Isijjuokse" (=isin luokse). Olin kaikesta metelistä ja sähläämisestä niin väsynyt ja stressaantunut, että annoin hänen mennä. Hän meni alas ja pian tuli isi vanavedessä takaisin. Olin niin kiitollinen, että mieheni jaksoi auttaa tytön kanssa. Hän tuli sänkyyn, siirsi lukemattomat kirjat pois sängystä ja peitteli tytön.

Siitä seurasi pitkä pitkä pitkä väsytystaistelu. Tyttö nousee ylös, hyppää toisen meistä päälle, sitten toisen, seisoo patterin päällä, räplää ilmankostutinta, yrittää siskon pinnasänkyyn, menee oven ulkopuolelle, laittaa oven kiinni, karkaa sängystä, potkii, nauraa, kitisee, huutaa, kiljuu, pitää päätä pystyssä (ettei nukahtaisi). Mieheni pitää välillä tyttöä jalasta kiinni ja välillä kädestä, jottei hän karkaisi. Olen niin kiitollinen, että mieheni auttaa minua tänään. Ne päivät ovat helpompia kuin ne päivät, jolloin teen tämän kaiken yksin. Ja päiviä, jolloin teen tämän kaiken yksin, on enemmän kuin näitä helpompia.

Tämä nukutus päättyy niin kuin yleensä. Meidän on pakko pitää tyttöä niin tiukasti kiinni, ettei hän pääse karkuun. Paras tekniikka on pitää häntä kainalossa silleen, että toinen käsi blokkaa pakenemisreitin yläpuolelta. Jostain syystä tyttö yrittää aina ylöspäin. Ei ole tajunnut vetää itseään alas. Tyttö on jo moneen kertaan ollut puoli unessa, mutta pitää huudollaan ja liikkeillään itseään hereillä. Hän on tajunnut kyllä, mitkä asiat estävät nukahtamisen. En tiedä, kuinka saisin hänelle positiivisen mielleyhtymän nukahtamisesta.

Okei, tiedän, että tässä vaiheessa kaikki besserwisserit siellä ruudun takana antavat paljon ohjeita. Sanovat, että ei lapselle voi tehdä noin. Pitää odottaa vaan, että nukahtaa itse jne. Ei saa pitää väkisin kiinni. Trust me, olemme odottaneet ja, trust me: Se kestää niin pitkään, että olemme joskus myös nukahtaneet itse ensin. Ja jos odottaa tuntikausia, niin tyttö alkaa olla niin väsynyt, että tippuu vain jatkuvasti sängystä tai minkä päälle nyt milloinkin on kiivennyt ja kompastuu omiin jalkoihinsa ja huutaa. Sen lisäksi hän osaa siis avata kaikki ovet uloimmaista ulko-ovea lukuun ottamatta ja kiivetä minne tahansa. Odottaminen on siis itse asiassa myös aika vaarallista.

Sanot, että rutiinit pitää olla selkeitä eikä niitä pidä tehdä kiireellä. Hampaittenharjaus, iltasatu, unilaulu, iltarukous, silitteleminen uneen ja tadaa tyttö nukkuu. Öö hampaitten harjaus on eka tappelu ja siitä se sitten lähtee. Tyttö ei ole koskaan rauhoittunut silittämiseen. Yritimme sitä jo vauvana ja se on aina toiminut päin vastoin: pitänyt häntä hereillä. Meidän tyttö ei kertakaikkiaan tykkää nukkua.

Aiemmin minullakin oli paljon neuvoja ja ehdotuksia. Luulin tietäväni vastaukset. Vähitellen alan oppia, ettei lasten kanssa ole yksiselitteisiä vastauksia. En koskaan alemmin ymmärtänyt, että ongelma on se, että sitä on itse niin poikki - niin kyllästynyt, niin puhkiväsynyt. Luulin, että apua saa aina jostain ja vaihtoehtoja on. Mutta entä jos apua ei saa ja vaihtoehtoja ei ole? Se on oravanpyörä, jota pitäisi saada aina hieman katkaistua - jonakin päivänä tai yönä tai iltana. Jarrutettua omaa ryytymystä hieman, niin että jaksaisi hoitaa lapset oikeammin.

Niin luulen, että se on ratkaisu. Kapuloita oravanpyörän rattaisiin. Edes yksi yö paremmaksi, edes yksi ilta.

Saattaisit pitää myös näistä

6 kommenttia

  1. Meillä toiminut se, ettei mitenkään nukuteta. Iltarutiinit ja viimeisenä iltapusut. Sen jälkeen peitellään omaan sänkyyn. Sitten ei enää palveluja sille päivälle. Tarvittaessa kerran saa käydä wc:ssä ja juomassa vettä. Muuten alkaa aikuisten oma aika. Nyt kun kolme lasta nukkuu samassa huoneessa, pitää toki porrastaa nukkumaanmenoa tai aina joku on sen verran virkeä että pitää toisia hereillä. Ei saa antaa lasten pompottaa vaan olla tiukkana silloin kun tarvetta.

    VastaaPoista
  2. Se ongelma siinä tytön jättämisessä on se, että hän saa kyllä kaikki ovet auki. Voin kyllä peitellä tytön nukkumaan ja lähteä itse pois, mutta tyttöhän tulee tietysti perässä. Jos lähden viettämään aikuisten aikaa, niin tyttö on kyllä hyvin nopeasti viettämässä sitä minun kanssa. Olen ollut hyvin tiukkana hänen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ei voi mitenkään verrata tilanteita, neuvoa toisia, ihmiset ovat erilaisia, lapset toimivat samassa tilanteessa eri tavoin jne. Olen etukäteen pohtinut, miten lapsen saa ikinä jäämään yksin matalaan sänkyyn. Mutta kaikki neljä lasta on kyllä jäänyt melko hyvin. Ehkä kerran esikoisen kanssa jouduttiin pitämään ovea kiinni niin ettei hän päässyt pois. Mutta ei kauan ja kerrasta oppi. Sen jälkeen voinut aina jättää oven selälleen auki. Auttaisiko sopiminen, että ovi jätetään selälleen auki, jos hän pysyy sängyssä? Joskus, kun ollut liikaa ääntä tm. on sanottu, että jos ei hiljene, ovi menee&pysyy kiinni. Joskus jouduttu uhkaus toteuttamaan (tärkeätä pitää kiinni uhkauksestaan). Toki sitten sängystä alkanut iso huuto "ovi auki", mutta kumma kyllä sängyssä on pysytty! Jonkun aikaa annettu huutaa, sitten käyty ovi avaamassa ja sanottu, että sitten oltava hiljaa tai ovi menee uudestaan kiinni ja sen jälkeen se sitten pysyy kiinni. Jotta toisetkin saavat nukkua. Meillä enemmän ollut sitä, että sängyssä metelöity. Esikoinen lauleli - pieni ääni ei haitannut, kun hän oli vielä ainoa lapsi ja kuitenkin nukahti sitten omia aikojaan. Kun lapsia tuli lisää, ongelmana ollut lähinnä tuo keskinäinen touhu&höpötys. Joskus haettu kaksi huoneesta pois eri paikkoihin hetkeksi. Kun senkin homman on tehnyt tosi tiukkaan äänensävyyn, lapset ovat kyllä hiljenneet. Paras tosiaan alusta asti viedä yhtä kerrallaan nukkumaan, kun kolme nukkuu samassa huoneessa.

    VastaaPoista
  4. Tuota kiitollisuutta miehen auttamisesta pohdin.. haluatko avata, mitä sillä tarkoitat/hoidatko sinä sitten joskus yksin nukutusta? Eikö mies ole silloin kotona/mitä tekee? Meillä on tämä asia aika tasan, kumpikin hommassa mukana tavalla tai toisella. Onko teillä sitten muita arjen tilanteita tm. joissa vastavuoroisesti mies hoitaa yksin ja sinä et osallistu?

    VastaaPoista
  5. Tästä sänkyynjäämisasiasta meidän tytön kohdalla teki vaikeaa se, että hän oli niin hirveän nuori, kun hänet piti siirtää isojen tyttöjen sänkyyn. Hän on aina ollut pitkä ikäisekseen + hyvä kiipeilijä. 9 kuukauden ikäisenä hän jo kiipesi pinnasängyn alimmalta tasolta reunan päälle. Siinä vaiheessa ei enää uskallettu pitää häntä pinnasängyssä, koska pudotus oli niin iso. Luulen, että se on osasyy, miksi on ollut niin tosi vaikea pitää häntä sängyssä. Sen jälkeen nukutin hänet viereeni meidän sänkyyn ja siirsin nukahdettua isojen tyttöjen sänkyyn.

    Voi kun hänen kanssa voisi järkeillä tai sopia. Luulen, että sen aika tulee pian. Toivon niin. Toistaiseksi impulssit hallitsevat.

    VastaaPoista
  6. Niin, jäi vähän kesken. Miehellä on tällä hetkellä vuoroviikkotyö eli kyllä joka toinen viikko hän on illan poissa, mikä vaikeuttaa nukuttamista huomattavasti myös siksi, että tilanne tavallaan on aina viisi päivää välissä erilainen. Kiitos neuvoista ja vinkeistä! :) Toivon, että asia helpottuu, kun miehen työsopimus on lopussa (mikä ei tietysti rahapuolta helpota mutta nukkumispuolta varmasti). Ja toinen asia, minkä luulen helpottavan on tuo, että kaksivuotias kasvaa ja toivon, että pian asioista voisi hänen kanssa tosiaan jo neuvotella.

    VastaaPoista