Eka vuosikymmen aikuisena. Oli kyllä omaa luokkaansa. Yksikolmasosa elämää. Se osa elämää, jolla tuntuu olleen eniten merkitystä. Ja tavallaan ei ollenkaan. Entä sitten nämä viimeiset neljä vuotta! Ensin sitä unelmoi puolet elämästä jostain ja sitten käyttää loppuelämän niistä unelmista selviämiseen. Olen niin siunattu, kun saan elää unelmaani. Tässä postauksessa siitä, miten tähän on tultu.



Öö, mikä tämä musiikkivideo on? Eihän sitä edes julkaistu 2010-luvulla. Luukutin tätä biisiä ihan täysillä silloin 20-vuotiaana, kun 2010-luku alkoi. Ja tavallaan tämä biisi kuvaa tosi hyvin sitä, millaista elämä oli silloin aikuiselämän alussa. Kaikki oli vielä niin uutta. Ja tietty kävin 2010-luvulla Hollywoodissa. Julkaisin vuoden alussa Instagramissa juttua 2010-luvusta (ks. alkuperäinen julkaisu tämän postauksen lopussa).

2010
opiskelin yhdessä yliopistossa, pääsin myös toiseen sisään, opiskelu oli vielä kivaa

2011
muutin kotoa pois, tein kandin, opiskelutahti alkoi olla hirmuinen, aloin käydä osa-aika töissä, aloin matkustaa myös toisen kaupungin yliopistoon

2012
kävin burnoutin partaalla, olin kolmessa vuodessa tehnyt melkein koko yliopiston, alkoi olla psyykkisiä oireita, aloin opettaa kokopäiväisesti, jatkoin osa-aikatöissä, kämppiksiä tuli ja meni

2013
en tehnyt opintoja ollenkaan, opetin kokoaikaisesti, lopulta sanoin itseni irti osa-aikatyöstä, kämppiksiä tuli ja meni, muutettiin, fyysiset vaivat alkoivat

2014
kirjoitin gradun, oli eka poikakaveri, jätin hänet, valmistuin yliopistosta, opetin lukuvuoden loppuun, kävin burnoutin partaalla jälleen, meni huonosti, tapasin mieheni ekaa kertaa, kämppiksiä tuli ja meni, olin loppuvuoden työttömänä

2015
aloitin uudessa osa-aikatyössä, muutettiin, kämppiksiä tuli ja meni, aloin pitää yhteyttä mieheni kanssa, aloin seurustella mieheni kanssa

2016
menimme naimisiin, muutto pääkaupunkiseudulle, neljä eri työnantajaa, ostimme talon, aloin odottaa vauvaa, perustin blogin

2017
tein töitä valtavasti, en käynyt burnoutin partaalla, voin paksusti, paljon fyysisiä ongelmia, synnytys oli kamala, sain ihanan pienen tytön, kaikki muuttui, olin äiti

2018
olin kotiäitinä koko vuoden, aloin odottaa seuraavaa vauvaa, keskenmeno, eka lapsi alkoi olla todella vilkas, aloin odottaa kolmatta vauvaa

2019
mieheni irtisanottiin, rahaa ei ollut, olin edelleen kotona, esikoisen uhmaikä alkoi, voin paksusti, fyysisiä ongelmia, mieheni sai työpaikan, pieni tyttö syntyi, synnytys oli helppo, aloin olla puhki uhmaikäisen ja vauvan kanssa

Ja siinä vaiheessa mennään. Alkuvuosikymmentä leimasi yliopisto ja loppuvuosikymmentä perhe. Katsotaan, miten tämä tästä jatkuu. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä tuo vuosikymmen elämääni toi. Myös kaikista niistä monista vaikeuksista.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

@arkionjustkivaa -tilillä oli tämmöinen, niin minä kanssa: Emilian 2010-luku 2010 opiskelin yhdessä yliopistossa, pääsin myös toiseen sisään, opiskelu oli vielä kivaa 2011 muutin kotoa pois, tein kandin, opiskelutahti alkoi olla hirmuinen, aloin käydä osa-aika töissä, aloin matkustaa myös toisen kaupungin yliopistoon 2012 kävin burnoutin partaalla, olin kolmessa vuodessa tehnyt melkein koko yliopiston, alkoi olla psyykkisiä oireita, aloin opettaa kokopäiväisesti, jatkoin osa-aikatöissä, kämppiksiä tuli ja meni 2013 en tehnyt opintoja ollenkaan, opetin kokoaikaisesti, lopulta sanoin itseni irti osa-aikatyöstä, kämppiksiä tuli ja meni, muutettiin, fyysiset vaivat alkoivat 2014 kirjoitin gradun, oli eka poikakaveri, jätin hänet, valmistuin yliopistosta, opetin lukuvuoden loppuun, kävin burnoutin partaalla jälleen, meni huonosti, tapasin mieheni ekaa kertaa, kämppiksiä tuli ja meni, olin loppuvuoden työttömänä 2015 aloitin uudessa osa-aikatyössä, muutettiin, kämppiksiä tuli ja meni, aloin pitää yhteyttä mieheni kanssa, aloin seurustella mieheni kanssa 2016 menimme naimisiin, muutto pääkaupunkiseudulle, neljä eri työnantajaa, ostimme talon, aloin odottaa vauvaa, perustin blogin 2017 tein töitä valtavasti, en käynyt burnoutin partaalla, voin paksusti, paljon fyysisiä ongelmia, synnytys oli kamala, sain ihanan pienen tytön, kaikki muuttui, olin äiti 2018 olin kotiäitinä koko vuoden, aloin odottaa seuraavaa vauvaa, keskenmeno, eka lapsi alkoi olla todella vilkas, aloin odottaa kolmatta vauvaa 2019 mieheni irtisanottiin, rahaa ei ollut, olin edelleen kotona, esikoisen uhmaikä alkoi, voin paksusti, fyysisiä ongelmia, mieheni sai työpaikan, pieni tyttö syntyi, synnytys oli helppo, aloin olla puhki uhmaikäisen ja vauvan kanssa Ja siinä vaiheessa mennään. Alkuvuosikymmentä leimasi yliopisto ja loppuvuosikymmentä perhe. Katsotaan, miten tämä tästä jatkuu. Näistä vaiheista enemmän juttua blogissa :) #2010luku #burnout #yliopisto #perhe #synnytys #keskenmeno #perhekupla

Henkilön Emilia (@unelma5) jakama julkaisu Joulu 30, 2019 kello 11.36 PST