Siis tässä postauksessa taas yksi heureka-hetki ja klisee, joka piti paikkansa. Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Kerroin viimeksi elokuun alussa tässä postauksessa, kuinka aion lopettaa meidän pian yksivuotiaan tytön imetyksen tavalla, joka jakaa mielipiteitä. 

Lopetin imetyksen ensin päivällä. Muutamia epätoivoisia hetkiä oli. En muista ensimmäisen tytön kohdalta ollenkaan, että hän olisi pistänyt hanttiin imetystä lopetettaessa. Jonkin verran mutta ei varsinaisesti kuitenkaan. Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta olin itse asiassa hämmästynyt, kun toisen tytön kohdalla lopettaminen oli vaikeampaa - sekä henkisestä että käytännössä. Hän pyöri minun sylissäni ja yritti vetää tissiä esiin. Ja minä yritin kiinnittää hänen huomiotaan muualle. Vaikeinta oli aina silloin, kun vanhempi tyttö oli päiväkodissa tai kerhossa. Oli vaikea saada hänen huomiotaan herpaantumaan siitä, että hän halusi maitoa. Yritin tarjota tytölle tuttipulloa noina hetkinä, mutta hän oli siitä raivoissaan. Hän halusi tissimaitoa. Lapset ovat erilaisia. Näin se vain on. Ensimmäinen tyttö on vilkkaampi kuin tämä toinen, mutta tällä toisella on omaa tahtoa paljon ja hän osoittaa sen hyvin selvästi.

Nämä kuvat kirjaimellisesti siitä hetkestä, kun lopetin päiväimetyksen.

 

Miten itse imetyksen lopettamisprosessi eteni? Olin pikku hiljaa tarkoituksella alkanut vähentää imetyskertoja päiviltä. Parina ensimmäisenä päivänä annoin hänelle jossain kohtaa (kun hän ei sitä pyytänyt!) tissimaitoa, koska rintoihin sattui, kun ne olivat täynnä maitoa. Tällöin annoin öisin maitoa niin paljon kuin tyttö halusi. Sitten aika nopeasti tuntui, että pystyn jättämään päivät kokonaan pois. Annoin ehkä viikon ajan vielä sen jälkeen maitoa öisin niin paljon kuin tyttö vaan joi. Seuraava vaihe oli se, että annoin öisin maitoa vain juuri sen verran, että sain kivistävän tunteen rinnoista pois. Se vaihe oli aika nopea, mutta tyttö tietysti huusi kuin syötävä, kun ei saanut enempää maitoa. Yllätyksekseni hän sopeutui kuitenkin nopeasti uuteen tilanteeseen. Sitten minusta alkoi tuntua, että nyt voin jättää imetyksen kokonaan. Pidin ensin taukoa ehkä 24 tuntia ja sitten kivisti niin paljon, että imetin kerran ja sitten jätin kokonaan pois. Voilá! Imetys lopetettu noin kolmessa viikossa.

Nyt tullaankin kysymykseen, että mitä ihmettä höpötän postauksen verran imetyksestä, kun otsikko on yöheräilyistä! Aluksi imettämisen lopettamisen jälkeen tarjosin tytölle öisin tuttipulloa hänen herätessään. Hän oli pullosta joka kerta raivoissaan, mutta otti sen lopulta aina vastaan. Siinä meni ehkä alle viikko, kun yritin antaa hänelle pulloa. Ensimmäisen tytön kohdalla annoimme tuttipullosta öisin maitoa monta kuukautta. Tämän toisen kohdalla tämä vaihe jatkui kuitenkin vain muutaman päivän. Nyt tyttö tulee omasta sängystään meidän viereen lähes joka yö, mutta ei edes pyydä maitoa. Se siirtymisherääminen on nopea ja yön ainut herätys. Hän tulee minun viereen ja nukkuu siinä tyytyväisenä loppuyön. Jonakin yönä hän jopa nukkui koko yön omassa sängyssään!

Olette varmasti oikeassa. Olisi pitänyt lopettaa yöimetys jo aikaa sitten. Olisi pitänyt luottaa kliseeseen. Olisi pitänyt uskoa siihen, ettei kaiken tarvitse toisen kohdalla mennä samalla tavalla kuin ensimmäisen. Se vain tuntui sillä hetkellä niin vaikealta. Muutaman yön huutaminen tuntuu tosi raskaalta, jos on koko ajan univelkaa, vaikka tietäisikin, että se saattaisi auttaa. On helpointa vain antaa tissi suuhun ja hiljentää lapsi hetkessä.