Uskomatonta kyllä päässäni pyörii muutakin kuin se, että säärikarvani ovat olleet niin pitkään ajamatta, ettei kukaan erottaisi minun ja mieheni sääriä muusta kuin lihaksista (miehelläni on lihaksia, minulla ei - pakollinen tarkennus). Tämän postauksen alkuperäinen aloituspäivä oli elokuussa. Olen pyöritellyt pitkään erästä ajatusta päässäni: Voiko keskivertona menestyä?
Tätä teistä kaikki ei minusta tiedä, mutta seuraan jonkin verran urheilua - osaa siitä olosuhteiden pakosta (vt. mies seuraa hyvin intensiivisesti) ja osaa koska olen kiinnostunut siitä. Jossain vaiheessa muistan, kun TV:ssä vilahti sen vuoden F1-kokonaistilasto. Luulen, että vuosi oli 2018 (tilastot täällä). Kiinnitin huomioni yhteen kohtaan sitä tilastoa. Kimi Räikkönen oli tilastossa kolmas. Huomautin miehelleni jotain tämän suuntaista: Miten hän voi olla mitaleilla? Onko hän edes voittanut kertaakaan? En muista tarkalleen, miten keskustelu meni, mutta mieheni sanoi jotain sellaista, mikä sai minut havahtumaan. Ajatus oli tämä: "Tasaiset hyvät tulokset voivat mennä yksittäisten erinomaisten edelle." 2018 vuoden formuloissa oli kaksi kuljettaa, jotka voittivat Kimiä useammin mutta jäivät kokonaispisteissä hänen taakseen.
Hyvin samanlainen keskustelu käytiin myös Kaisa Mäkäräisen kohdalla samana vuonna 2018. Uutisissa sanottiin, että hän voitti ampumahiihdon maailmancupin (tilastot täällä). Jälleen kysyin mieheltäni, että onko hän edes voittanut yhtään kisaa. Minulla ei ole siitä mitään mielikuvaa. Kyllä, hän voitti sillä kaudella kaksi kisaa. Sillä kaudella oli kaksi ampumahiihtäjää, joka voitti häntä useammin. Sen sijaan hopeamitaleita hänellä oli enemmän kuin kellään muulla.
Kolmas urheiluesimerkki oli vuoden 2019 MM-kisat (tilastot täältä). Ennen kisoja olin katsellut tilastoja ja lyönyt naulat arkkuun. Tätä vuotta me ei voiteta. Koko Suomen joukkueessa ei ole yhtään pelaajaa, joka pelaisi NHL:ssä. Ei oikein yhtään pelaajaa, jonka meriitit tuntisin paremmin. Niin, ne meriitit, jotka siitä joukkueesta löytyivät olivat KHL:stä sekä Suomen ja Ruotsin jääkiekkoliigoista. No, te tiedätte, kuinka kävi. Olemme edelleen vuonna 2021 hallitseva maailmanmestari, mistä lienee lähinnä koronaa kiittäminen - mutta näin kuitenkin on.
Hämmästyn sitä samaa asiaa joka kerta, vaikka se on matemaattisesti hyvinkin loogista. Lopullisen tuloksen kannalta voi olla kannattavampaa olla keskiverto, keskiverron yläpäässä kuin ailahtelevasti välillä paras ja välillä huonoin tms. En tiedä, voiko urheilua kaikilta osin soveltaa muuhun elämään, mutta tämä on minun hatara yritykseni todistaa lähinnä itselleni, että voi.
Muistan aina yläasteella terveydenhoitajan sanat: "Kasin oppilaat pärjäävät elämässä keskimäärin paremmin kuin parempien numeroiden." Kritisoin edelleen mielessäni jonkin verran hänen sanomaansa. Koulumenestys ei välttämättä kerro siitä, mitä valintoja myöhemmin elämässä teemme tai millaisiksi kasvamme. Totta kai on joitain yleisiä linjoja, tilastoilla on aina joku pohja jne. Luulen, että terveydenhoitaja tarkoitti sitä, että kymppitytöillä saattaisi olla ylisuoriutumisen kanssa ongelmia myöhemmin elämässä. Stressi, burn-out, mielenterveysongelmat ehkä ylipäätään. En tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti. Tämäkin on vain tilastoa. Minulle stressaaminen on ollut iso ongelma, vaikka koulussa keskiarvo olikin suurimman osa ajasta alle yhdeksän. Välillä kävi ysissä.
Mikä on tämän tekstin pointti? Ei mikään. Nämä vaan keskeneräisiä ajatuksia, joita olen itsekseni pyöritellyt.
