Melkein satakiloisena naisena haluan nyt virallisesti korjata yhden minusta aika tiukassa istuvan ennakkoluulon ylipainosta. Olen miettinyt tätä välillä jotain telkkarin läskiohjelmia katsellessa. Niistä tulee sellainen mielikuva, että kaikki ylipainoiset syövät paljon herkkuja: sipsejä, karkkia, jätskiä, leivonnaisia, hampurilaisia, makkaroita, pizzaa, limsaa, mitä nyt kaikkea lie. Emme me kaikki syö.

Limsa. Minä en tykkää limsasta. Juon sitä joskus, kun muuta ei ole saatavilla. Ongelma on ylipäätään hiilihapot. En tykkää hiilihapoista. 

Sipsit. Minä voisin elää elämäni ilman sipsejä. Tavallaan tykkään joistain sipseistä ja syön niitä, jos niitä on tarjolla, mutta en osta niitä koskaan itselle. Perinteisistä juustonaksuista en tykkää.

Pizza. Siitä tykkään. Se on ongelma.

Karkki. Tykkään salmiakista ja suklaasta ja niitä ostan itselleni. Ne ovat ongelma. Muut karkit on ihan ok, mutta en osta niitä itselleni tai pidä niitä hirveän suurena herkkuna. 

Hampurilaiset. En oikeastaan hirveästi pidä hampurilaisista. Syön niitä, kun muuta ruokaa ei ole saatavilla. 

Leivonnaiset. Syön, jos niitä tarjotaan jossain. En leivo omalle perheelle juuri tällä hetkellä ollenkaan. Pidän kyllä eri leivonnaisista, mutta selviäisin ilman niitä. Niin, voileipäkakkua lukuunottamatta. Sitä rakastan. 

Jätski. Sitä ostan välillä myös itse ja pidän siitä. 

Mikä oli tämän listauksen pointti? Se, että kaikki lihavat ihmiset eivät välttämättä ole lihavia "herkkujen" syömisen takia! Minä syön herkkuja ja minun painoa selittää kyllä myös herkut, MUTTA on ollut aikoja, jolloin paino on pysynyt yllä ihan yksinkertaisella kotiruoalla ja sanoisin, että sen kotiruoan ahmiminen on minun painon pääsyy. Syön jatkuvasti liikaa ihan tavallista ruokaa. Eli painon ylläpitäminen ei välttämättä vaadi edes varsinaisesti epäterveellisen ruoan syömistä. Se vaatii vain sitä, että syö paljon ja siinä kaikki. 

Olen miettinyt tätä useammat kerran syödessäni mozzarellasalaattia. Olen tehnyt salaattia ison annoksen, jotta sitä riittäisi myös seuraavalle syöntikerralle ja ehkä seuraavalle päivälle. Sitten kuitenkin minun pitää ottaa lisää ja lisää, koska se on niin hyvää ja yhtäkkiä huomaan syöneeni sen kokonaan. Ruoka on ollut sinänsä terveellistä, mutta yhtäkkiä olenkin saattanut syödä hyvin paljon enemmän kaloreita kuin yhdellä aterialla olisi suositeltavaa saada. Ja sitten se käy seuraavanakin päivänä ja seuraavana ja sitä seuraavana. 

Toinen esimerkki: Syön avokadoleipää aamu- ja iltapalaksi. Ei siis varsinaisesti kovin epäterveellistä, mutta kaloreita sisältää sekin. Minun pitäisi syödä vain yksi leivänpuolikas, mutta sekin on niin hyvää, että saatankin syödä aamupalalla kolme puolikasta ja iltapalalla kolme. Wait a sec. Aivan, yhteensä siitä tuleekin kuusi leipää kahden sijasta. Saatteko pointin?

Ja jottei jäisi väärää mielikuvaa. Yleensä syön vain toisen pääaterioista salaattina, jos jaksan tehdä ison salaatin. Että en tässä yritä väittää, että söisin aina vain salaattia tai että söisin aina terveellisesti. Itse asiassa syön melkein joka päivä yleensä epäterveellisesti, osittain herkkujen takia, mutta veikkaan, että vielä enemmän vaakakupissa kuitenkin painaa tavallisten ruokien ylensyönti.