Mikä tekee tästä blogihaasteesta haikean; on se, että se on kiertänyt blogeja vuonna 2018 ekan kerran. Jollain tavalla varsinkin alkukesään korona on jättänyt arpensa. Jollain tavalla se on läsnä koko ajan, vaikka nautinkin myös tästä kesästä täysillä. Toinen, mikä vaikuttaa vastauksiin on tietysti äitiys - ja tänä kesänä erityisesti se, että olen vetämässä kesän aktiviteetteja suurimmaksi osaksi yksin. Miehellä on koko kesänä vain yksi viikko vapaata. Muuten vedetään kolmea vuoroa.

Haluaisin sanoa lierihattu, mutta tosiasia on se, että lasten kanssa on vaikea käyttää isolieristä lierihattua. Minulla on neljä lierihattua ja lippiksiä saman verran, mutta tänä kesänä en käytä hattuja ollenkaan. Lippistä koitin alkukesästä, mutta se näytti niin naurettavalta, että jätin senkin sitten naulakkoon.

Rakastan molempia. Tänä kesänä minun laktoosi-intoleranssi on niin pahana, että pakko sanoa jäätelöpallo. Niitä on useammin laktoosittomana. Voi tätä melankolian määrää. Sekin vielä.

Aikoinaan tykkäsin mansikoista tosi paljon, mutta viime vuosina joka kerta, kun olen saanut mansikoita, se on ollut pettymys. Joko liian raakoja tai jo pilalle menneitä. Pakko valita herne. Naapurin pellolla viljellään muuten herneitä tänä vuonna. Luuletteko, että sieltä voisi ehkä... Ei.

Siis! Tänä kesänä sain ekaa kertaa tuntumaa järvisyyhyyn. Muissa lähivesissä onkin sitten ollut sinilevää, "ihmisperäisiä bakteereita" tai liikaa uimareita (vt. korona). Paljussa olen ollut vain kerran. Sekin ihan kivaa, mutta luonnonvedet on parhaita kuitenkin. Merivesi - tai järvivesi ilman edellä mainittuja.

Grilliherkut! Makkara aina välillä vähän tympäisee, mutta grillistä saa kyllä hyvää settiä, jos näkee vaivaa.

Tällä hetkellä mökki. Lasten kanssa olisi helpompi. Tosin voi olla, että jo parin viikon päästä ollaan teltassa, kun rahaa pitäisi kuitenkin säästää.

Lasten kanssa on pakko etsiä varjoa, mutta yritän aina sijoittua siten, että minä olen auringossa ja tytöt - varsinkin vauva - varjossa. Tykkään rusketuksesta ja lämmöstä.

Oikein kuumalla ilmalla tuuli ehdottomasti, mutta tykkään kyllä sateestakin - niin pitkään kuin sade ei vaikeuta meidän elämää entisestään. Meidän kaksivuotias hyppii seinille, jos ei pääse ollenkaan tuulettumaan.

Festareilla en ole koskaan ollut muuta kuin aitojen ulkopuolella kuikuilemassa. Lavatansseissa olen  kyllä ollut montakin kertaa. Tänä kesänä ei kumpikaan, ei koronakesänä ei.

Roadtrip. Ehdottomasti roadtrip. Riippumatto olisi ilman lapsia kiva, mutta tässä elämäntilanteessa siitä ei olisi mitään hyötyä. Pystyisi käyttämään ehkä kerran koko kesänä.

Hiirenkorvat. Voi, rakastan sitä aikaa, kun kaikki on hiirenkorvalla. Se on minun ihan lempihetkiä koko vuodesta. Syreenistä minun täytyy tunnustaa jotain. Pidin syreenistä ennen kuin sain syreenin. Meidän syreeni rehottaa niin pahasti, että se on lähinnä vaan kaikessa komeudessaan iso ja jollain tavalla epäselvä.

Jaa-a. Onkimisesta tykkään tosi paljon. Golfia olen kokeillut kerran ja siitäkin pidin. Mato-onki.

Hyvää heinäkuuta kaikille!

outislifee.blogspot.com/2020/07/12-kysymysta-kesasta.html

www.lily.fi/blogit/ala-ota-sita-niin-vakavasti/12-kysymysta-kesasta/

Olimme tänään jälleen nukuttamisajelulla. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja tyttöjen nukuttamisaika on hyvin lähellä hänen yövuoronsa töihinlähtöaikaa. Kahden pienen nukuttaminen yhtä aikaa on hyvin vaikeaa ja peräkkäin nukuttaminen myöskin hyvin hyvin vaikeaa. Jos joudun nukuttamaan heidät, niin ajan heidät aina nukuksiin. Tällä kertaa kello oli jo niin paljon, että mieheni tuli mukaani juuri ennen töihin lähtöä.

Tämä on vain yksi niistä asioista, joissa joudun soveltamaan, koska halvempaa toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Keväällä meidän perheen tilanteen kaaduttua pahemman kerran päälle aloin miettiä, kuinka pystyä helpottamaan kaikkea. Olen ostanut valmispuuroja ja tyttäremme syövät niitä yleensä päivittäin. Samoin syömme välipalakeksejä, käytämme aika ajoin kertakäyttöastioita, syömme Hesburgerissa ja ajamme autolla leikkipuistoihin ja kerhoihin päivittäin. Lähin leikkipuisto, jossa käymme, on 9 km päässä ja kauimmaisin 18 km päässä. Käymme usein kaksi kertaa päivässä leikkipuistossa. Tässä listassa vain muutama asia, johon käytämme ylimääräistä rahaa, jotta elämämme olisi helpompaa.

Istuimme siis mieheni kanssa autossa ja kävimme sen keskustelun jälleen. Jäin vanhempainvapaalta hoitovapaalle huhtikuussa. Miehelläni puolestaan on tällä hetkellä hyvä työpaikka, mutta työsopimus jatkuu tällä hetkellä vain elokuun loppuun. Kysyin rahatilanteestamme tällä hetkellä. Miinus- vai plusmerkkinen? Miinus, ilman työttömyyttäkin.

Päivällä tultiin kotiin ja menin herättämään miestäni hänen yövuoronsa päiväunilta. Kun tulin meidän makuuhuoneeseen, näin että luukku katon alle oli auki. Sängyn päällä oli tikkaat. Yritin huudella miestäni ja ihmettelin, miksei hän vastaa. Sitten tajusin, että hän on katolla eikä välitilassa. Tänään (kirjoitan tätä tiistaina) satoi. Päivö-myrsky. Vesi oli tullut sänkyyn hänen siinä nukkuessaan. Mies oli katolla korjaamassa reikää pitumilla. Pitäisi kysyä lainaa pankista, mutta jos talous oli jo valmiiksi miinusmerkkinen ja mies jäämässä työttömäksi...

Älä vaivaudu kertomaan, missä asioissa voisin säästää. Kun odotin 10 kuukauden ikäistä kuopustamme, mieheni jäi työttömäksi. Olen mestarisäästäjä. Leivoin sämpylöitä, pannukakkua, säästin kaikessa. Sitten tuli raskausdiabetes ja ruokavaliotani oli pakko muuttaa. Rahaa kului entistäkin enemmän. Olimme lopulta 4-5 kuukautta kokonaan ilman rahaa. Elimme luotolla. Silloin helpotusta oli kuitenkin tulossa, koska olin raskaana ja "jäämässä" äitiyslomalle eli saamassa hoitorahan sijaan äitiysrahaa. Entäs nyt? Olen valinnut kotiäitiyden, mutta voinko valita sen jatkossakin? Onko esimerkiksi terveys kotiäitiyden hinta? Paljon kysymyksiä ilman vastauksia. 

Seuraavaa postausta aloitin kirjoittamaan marraskuussa 2019. Tänään 1.7.2020 julkaisen postauksen pienin muokkauksin ja lisään loppukommentit:

Kuoleeko koko blogihomma kohta blogilomaalisen kuoleman? Ja The Big Great Instagram syrjäyttää vanhan jätin. Täytyy myöntää olemme molemmat sekä sinä, joka luet tätä; että minä, joka kirjoitan tätä; täysin kivikautisia. Mihin blogeja edes tarvitaan enää?

Vastaan tulee jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain jälleen yhden bloggaajan postaus, jossa kerrotaan, että blogi päättyy. Usein postauksen nimi on "Viimeinen", usein jotain muuta. Täytyy sanoa heti kärkeen yksi asia. En ihmettele. Eihän tässä ole mitään järkeä! Suurimmaksi osaksi ei. Miksi minä sitten teen tätä? Koska rakastan kirjoittamista (lue pitkä perustelu siitä, kuinka halusin kirjailijaksi linkki). Pidän blogipostauksesta kirjallisuuden tyylilajina, koska se on moneen muuhun verrattuna varsin vapaa. Olen halunnut pitää oman blogin tarpeeksi avoimena, jotta voin käyttää luovuutta.

Tiedättekö termin brändäys? Totta kai tiedätte. Se tarkoittaa sitä, että luodaan mieleenjäävä brändi. Siihen kuuluvat yleensä jonkinlainen logo ja mielikuva. Brändäys on onnistunut, jos kohderyhmään kuuluva henkilö pystyy heti assosioimaan brändääjän haluamat seikat brändiin. Täytyy olla tarkkana sen kanssa, mitä brändiin assosioi.

Miten tämä liittyy blogeihin ja Instagramiin? Instagramissa on valtavasti sisällöntuottajia. Jonkun lähteen mukaan käyttäjiä on 800 000 000. Laskekaa nollat! Suomalaisia suomeksi julkaisevia sisällöntuottajia on tietysti vähemmän. Julkisia tilejä on tietysti vähemmän. Niitä tilejä, joiden ylläpitäjällä on edes tarkoitus tehdä tiliään tunnetuksi, on vieläkin vähemmän. Silti, vaikuttaa siltä, että Instagramiin on helpompi hukkua ellei brändi ole jo valmis jostain muualta. Instagramilla on kenties vaikeampi lyödä itsensä läpi kuin blogeilla. Näin voi ehkä ajatella, että blogi tukee Instagramia ja toisin päin.

Instagramin suuri käyttäjämäärä mahdollistaa eri tavalla suuret seuraajamäärät kuin blogit. Seuraajien kalastelun voi tehdä suoraan Instagramissa. Blogien kohdalla taas on löydettävä joku alusta, jolla oman blogin voi tehdä tunnetuksi. Instagramissa se järjestelmä on jo olemassa. Se on Instagram itse. 

Sekä blogeilla että Instagramilla on useampi tekniikka itsensä tunnetuksi tekemiseen. Tässä asioita, joiden minä olen huomannut painavan vaakakupissa, mitä tulee bloggaajan tai Instagramin sisällöntuottajan menestymiseen bloggaajana tai sisällöntuottajana:

Blogi

Instagram

Sanotaan, että nykymaailma on niin kiireinen, ettei ihminen pysty enää keskittymään tarpeeksi lukeakseen pitkiä blogitekstejä. Nettiselaamisen rytmi on nopea. Jos on sanottavaa, niin sen pitää olla kiinnostavaa. Siksi otsikko tai se ensimmäinen kuva ovat aina tärkeimmät siihen, mitä tulee uusien lukijoiden tai seuraajien kalastamiseen. Niin, sekä blogissa että Instagramissa voi kokeilla  myös väsytystekniikkaa. Mahdollisimman paljon postauksia ja julkaisuja. Tällä tavoin ainakin pysyy lukijan/katsojan mielessä. Tosin osa saattaa jättää seuraamisen liiasta tykityksestä. Usein sisällön laatu kärsii, jos sisältöä tuottaa liikaa. Instagramissa Instastooreja täytyisi julkaista päivittäin ja kuvia vähintäänkin viikoittain. Blogissa 2-3 postausta viikossa pidetään parhaana. Jne. You know the drill.

Loppukommentit

Lisäsin tähän postaukseen ajatuksia, jotka olen runsaan puolen vuoden aikana oppinut. Uskomatonta, kuinka paljon kokemusta ja tietoa näinkin yksinkertaisista asioista voi näin lyhyessä ajassa kertyä. Omalla kohdallani blogi pyörii koko ajan jossain artikkelin ja blogipostauksen rajamailla. Kirjoitan kyllä omia ajatuksiani, mutta hyvin harvat postauksistani ovat päiväkirjamaisia, mikä alkuperäinen koko blogin (=web-log) idea oli.  Instagramia taas teen vaihtelevalla aktiivisuudella. Tiedän Instagramista nykyisin paljon enemmän kuin aiemmin. Kuitenkin olen julkaissut sinne vähemmän, koska haluan keskittyä blogiin - pääkanavaan - sivukanavaa enemmän. Aiemmin yritin enemmän pitää molempia kanavia pystyssä ja aktiivisina.