Olimme tänään jälleen nukuttamisajelulla. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja tyttöjen nukuttamisaika on hyvin lähellä hänen yövuoronsa töihinlähtöaikaa. Kahden pienen nukuttaminen yhtä aikaa on hyvin vaikeaa ja peräkkäin nukuttaminen myöskin hyvin hyvin vaikeaa. Jos joudun nukuttamaan heidät, niin ajan heidät aina nukuksiin. Tällä kertaa kello oli jo niin paljon, että mieheni tuli mukaani juuri ennen töihin lähtöä.

Tämä on vain yksi niistä asioista, joissa joudun soveltamaan, koska halvempaa toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Keväällä meidän perheen tilanteen kaaduttua pahemman kerran päälle aloin miettiä, kuinka pystyä helpottamaan kaikkea. Olen ostanut valmispuuroja ja tyttäremme syövät niitä yleensä päivittäin. Samoin syömme välipalakeksejä, käytämme aika ajoin kertakäyttöastioita, syömme Hesburgerissa ja ajamme autolla leikkipuistoihin ja kerhoihin päivittäin. Lähin leikkipuisto, jossa käymme, on 9 km päässä ja kauimmaisin 18 km päässä. Käymme usein kaksi kertaa päivässä leikkipuistossa. Tässä listassa vain muutama asia, johon käytämme ylimääräistä rahaa, jotta elämämme olisi helpompaa.

Istuimme siis mieheni kanssa autossa ja kävimme sen keskustelun jälleen. Jäin vanhempainvapaalta hoitovapaalle huhtikuussa. Miehelläni puolestaan on tällä hetkellä hyvä työpaikka, mutta työsopimus jatkuu tällä hetkellä vain elokuun loppuun. Kysyin rahatilanteestamme tällä hetkellä. Miinus- vai plusmerkkinen? Miinus, ilman työttömyyttäkin.

Päivällä tultiin kotiin ja menin herättämään miestäni hänen yövuoronsa päiväunilta. Kun tulin meidän makuuhuoneeseen, näin että luukku katon alle oli auki. Sängyn päällä oli tikkaat. Yritin huudella miestäni ja ihmettelin, miksei hän vastaa. Sitten tajusin, että hän on katolla eikä välitilassa. Tänään (kirjoitan tätä tiistaina) satoi. Päivö-myrsky. Vesi oli tullut sänkyyn hänen siinä nukkuessaan. Mies oli katolla korjaamassa reikää pitumilla. Pitäisi kysyä lainaa pankista, mutta jos talous oli jo valmiiksi miinusmerkkinen ja mies jäämässä työttömäksi...

Älä vaivaudu kertomaan, missä asioissa voisin säästää. Kun odotin 10 kuukauden ikäistä kuopustamme, mieheni jäi työttömäksi. Olen mestarisäästäjä. Leivoin sämpylöitä, pannukakkua, säästin kaikessa. Sitten tuli raskausdiabetes ja ruokavaliotani oli pakko muuttaa. Rahaa kului entistäkin enemmän. Olimme lopulta 4-5 kuukautta kokonaan ilman rahaa. Elimme luotolla. Silloin helpotusta oli kuitenkin tulossa, koska olin raskaana ja "jäämässä" äitiyslomalle eli saamassa hoitorahan sijaan äitiysrahaa. Entäs nyt? Olen valinnut kotiäitiyden, mutta voinko valita sen jatkossakin? Onko esimerkiksi terveys kotiäitiyden hinta? Paljon kysymyksiä ilman vastauksia. 

Seuraavaa postausta aloitin kirjoittamaan marraskuussa 2019. Tänään 1.7.2020 julkaisen postauksen pienin muokkauksin ja lisään loppukommentit:

Kuoleeko koko blogihomma kohta blogilomaalisen kuoleman? Ja The Big Great Instagram syrjäyttää vanhan jätin. Täytyy myöntää olemme molemmat sekä sinä, joka luet tätä; että minä, joka kirjoitan tätä; täysin kivikautisia. Mihin blogeja edes tarvitaan enää?

Vastaan tulee jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain jälleen yhden bloggaajan postaus, jossa kerrotaan, että blogi päättyy. Usein postauksen nimi on "Viimeinen", usein jotain muuta. Täytyy sanoa heti kärkeen yksi asia. En ihmettele. Eihän tässä ole mitään järkeä! Suurimmaksi osaksi ei. Miksi minä sitten teen tätä? Koska rakastan kirjoittamista (lue pitkä perustelu siitä, kuinka halusin kirjailijaksi linkki). Pidän blogipostauksesta kirjallisuuden tyylilajina, koska se on moneen muuhun verrattuna varsin vapaa. Olen halunnut pitää oman blogin tarpeeksi avoimena, jotta voin käyttää luovuutta.

Tiedättekö termin brändäys? Totta kai tiedätte. Se tarkoittaa sitä, että luodaan mieleenjäävä brändi. Siihen kuuluvat yleensä jonkinlainen logo ja mielikuva. Brändäys on onnistunut, jos kohderyhmään kuuluva henkilö pystyy heti assosioimaan brändääjän haluamat seikat brändiin. Täytyy olla tarkkana sen kanssa, mitä brändiin assosioi.

Miten tämä liittyy blogeihin ja Instagramiin? Instagramissa on valtavasti sisällöntuottajia. Jonkun lähteen mukaan käyttäjiä on 800 000 000. Laskekaa nollat! Suomalaisia suomeksi julkaisevia sisällöntuottajia on tietysti vähemmän. Julkisia tilejä on tietysti vähemmän. Niitä tilejä, joiden ylläpitäjällä on edes tarkoitus tehdä tiliään tunnetuksi, on vieläkin vähemmän. Silti, vaikuttaa siltä, että Instagramiin on helpompi hukkua ellei brändi ole jo valmis jostain muualta. Instagramilla on kenties vaikeampi lyödä itsensä läpi kuin blogeilla. Näin voi ehkä ajatella, että blogi tukee Instagramia ja toisin päin.

Instagramin suuri käyttäjämäärä mahdollistaa eri tavalla suuret seuraajamäärät kuin blogit. Seuraajien kalastelun voi tehdä suoraan Instagramissa. Blogien kohdalla taas on löydettävä joku alusta, jolla oman blogin voi tehdä tunnetuksi. Instagramissa se järjestelmä on jo olemassa. Se on Instagram itse. 

Sekä blogeilla että Instagramilla on useampi tekniikka itsensä tunnetuksi tekemiseen. Tässä asioita, joiden minä olen huomannut painavan vaakakupissa, mitä tulee bloggaajan tai Instagramin sisällöntuottajan menestymiseen bloggaajana tai sisällöntuottajana:

Blogi

Instagram

Sanotaan, että nykymaailma on niin kiireinen, ettei ihminen pysty enää keskittymään tarpeeksi lukeakseen pitkiä blogitekstejä. Nettiselaamisen rytmi on nopea. Jos on sanottavaa, niin sen pitää olla kiinnostavaa. Siksi otsikko tai se ensimmäinen kuva ovat aina tärkeimmät siihen, mitä tulee uusien lukijoiden tai seuraajien kalastamiseen. Niin, sekä blogissa että Instagramissa voi kokeilla  myös väsytystekniikkaa. Mahdollisimman paljon postauksia ja julkaisuja. Tällä tavoin ainakin pysyy lukijan/katsojan mielessä. Tosin osa saattaa jättää seuraamisen liiasta tykityksestä. Usein sisällön laatu kärsii, jos sisältöä tuottaa liikaa. Instagramissa Instastooreja täytyisi julkaista päivittäin ja kuvia vähintäänkin viikoittain. Blogissa 2-3 postausta viikossa pidetään parhaana. Jne. You know the drill.

Loppukommentit

Lisäsin tähän postaukseen ajatuksia, jotka olen runsaan puolen vuoden aikana oppinut. Uskomatonta, kuinka paljon kokemusta ja tietoa näinkin yksinkertaisista asioista voi näin lyhyessä ajassa kertyä. Omalla kohdallani blogi pyörii koko ajan jossain artikkelin ja blogipostauksen rajamailla. Kirjoitan kyllä omia ajatuksiani, mutta hyvin harvat postauksistani ovat päiväkirjamaisia, mikä alkuperäinen koko blogin (=web-log) idea oli.  Instagramia taas teen vaihtelevalla aktiivisuudella. Tiedän Instagramista nykyisin paljon enemmän kuin aiemmin. Kuitenkin olen julkaissut sinne vähemmän, koska haluan keskittyä blogiin - pääkanavaan - sivukanavaa enemmän. Aiemmin yritin enemmän pitää molempia kanavia pystyssä ja aktiivisina.

Varmasti kaikki vanhemmat, joilla on useampi lapsi tunnistavat ajatukset: Tässä vaiheessa esikoinen osasi jo ryömiä. Se oli joulun aikoihin eli esikoinen oli seitsemän kuukautta. Kuopus ei vielä ryömi.  Jne. Me vertailemme omien lastemme välistä kehitystä; kokoa; luonnetta; kokemuksia; sitä, millaisia vanhempia olemme heille olleet; mitä ruokia olemme antaneet missäkin vaiheessa jne. jne. Ensimmäisen lapsen kesävaatteet eivät mene enää seuraavalle, koska esikoinen ja kuopus ovat syntyneet eri vuodenaikaan. Yleensä vanhemmat joutuvat laskemaan kuukausia ja vuosia tai vähintäänkin viikkoja lastensa välillä, jotta saavat tietää, kuinka vanhoja lapset ovat olleet suhteessa toisiinsa, minkäkin tapahtuman aikaan.

Mutta entä, jos lapset olisivatkin syntyneet samana päivänä!

Oli elokuu 2019. Odotin toista tytärtämme. Ensimmäinen tyttö oli syntynyt käynnistämällä, kun viikot olivat 41 + 5. Silloisen raskauteni laskettua aikaa oli ultran jälkeen siirretty viikolla. Alkuperäinen laskettu aika oli neljä päivää ennen ensimmäisen tyttäremme laskettua aikaa. Ultrassa korjattu laskettu aika oli kolme päivää esikoistyttäremme lasketun ajan jälkeen. 

Esikoisemme syntymäpäivä lähestyi. Mielessäni olin varma siitä, että toinen vauva käynnistettäisiin suunnilleen samoilla viikoilla kuin ensimmäinen tyttäreni oli käynnistetty. Samalla viikolla, viikon alussa, naapurin rouva sai tietää, etten ollut vielä synnyttänyt. Hän sanoi minulle, että vauva syntyy esikoisen syntymäpäivänä. Tuntui pitävän sitä varmana. En uskonut. Luulin, että viettäisimme tyttären syntymäpäivää ja vauva syntyisi muutaman päivän päästä siitä.

Yliaikaiskontrolli piti olla tyttäreni syntymäpäivänä. Olin ostanut kermaa ja valmistautunut leipomaan syntymäpäivänä kakun ennen kontrollia. Ensimmäisellä kerrallahan sieltä lähdettiin suoraan sairaalaan. Syntymäpäivää edeltävänä päivänä mietin, että pitäisikö tehdä pohja valmiiksi, mutta päätin olla tekemättä. Synnytyksen alla on parempi elää päivä kerrallaan. 

Näin jälkeen päin ajatellen on typerää, ettei minulle koskaan käynyt mielessä, että synnyttäisin  toisen lapsen esikoiseni syntymäpäivänä. Ei edes silloin, kun toinen ihminen sanoi, että näin olisi. Tyttäreni syntymäpäivän aamuna mieheni oli lähtenyt aamuvuoroon. Minä heräsin klo 7.00. Ihmettelin märkyyttä housuissani. Lapsivesi. Siitä se sitten lähti. Voit lukea koko synnytyskertomuksen täältä. 

Syntymäpäiväsankarin, 2-vuotiaan, herätessä supistukset olivat jo alkaneet. Hänen kaksivuotissyntymäpäivänsä alkoi Ryhmä Haulla. Sitten minun kanssani suihkussa. Sitten isin ja äidin perään itkiessä. Tyttö jäi mummin kanssa kotiin. Lopulta täytekakun sijaan tuli jätski, jota syötiin äidin, uuden vauvan, isin, mummin, tätin ja tätin miehen kanssa sairaalahuoneessa (korona-ajasta ei ollut tietoakaan).

Minä ja mieheni puolestaan odottelimme spinaalipuudutuksen loppua kelloa tuijotellen. Esikoisen syntymähetki lähestyi kovaa vauhtia. Oliko se 13.47 vai 13.48? Aloin tuntea spinaalin päättyvän. Pidin jalastani kiinni kätilön tullessa. Pyysin saada ilokaasun. Silloin se tapahtui. Spinaalin vaikutus loppui kuin seinään ja kipu repesi käsiin. Sen jälkeen en enää kelloa katsellut. Kaikki oli yhtä sumua. Sitten kaiken sen sumun keskellä vauva oli siinä. Samoin toinen kätilö ja kätilöopiskelija. Ensimmäinen kätilö kyseli, että oliko kukaan katsonut kelloa vauvan syntyessä. Hän merkkasi jonkun ajan ja sanoi, että saattoi se olla pari minuuttia aiemminkin. Lopullinen kätilön merkkaama aika oli 11 minuuttia esikoisen syntymäajan jälkeen. Heillä on siis virallisesti ikäeroa 2 vuotta ja 11 minuuttia!

Tähän asti tytöt ovat olleet hyvin pitkälti samanpituisia samanikäisinä. Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä vaatetta on olemassa millekin ikäkaudelle. Minun ei tarvitse laskea esimerkiksi sitä, minkä ikäinen esikoinen oli ensimmäisenä joulunaan verrattuna siihen, minkä ikäinen kuopus oli ensimmäisenä joulunaan. He olivat ensimmäisenä joulunaan täsmälleen saman ikäisiä! Tavallaan koko asia tuntuu absurdilta, mutta totta kai se on.

Kuvat
Loviisasta Onnelin ja Annelin leikkipuistosta.