Kaupallinen yhteistyö: Lapsimessut
Kirjoitettu perjantaina 22.4. Tämä päivä oli melkoinen. Seesteinen messuelämys oli kaukana. Menin suunnitellusti töihin aamulla. Miehellä oli iltavuoro. Hän lähti molempien tyttöjen kanssa nuoremman tytöt terveyskeskuskäynnille. Tytölle vaihdettiin palovammoihin siteet. (Palovammat tulivat hänen ja miehen kokkaillessa tiistaina.) Hässäkkä startti siis. Vietin siivouskohteessa hieman tavallista enemmän aikaa, sillä siellä oli ollut eläinvieras. Sen jälkeen tankkasin ja ajelin kotiin tuskailemaan molempien sekä lasten että omien vaatteideni kanssa. Olen lihonut niin älyttömästi, että oikein mikään vaate ei meinaa mahtua. Mitä tyttöjen vaatteisiin tulee, niin ne ovat yksinkertaisesti hompsuisia. Kaikki kuitenkin vanhana saatu ja paljon käytetty.
Lopulta pääsimme lähtemään kahden aikoihin. Messut päättyivät klo 18.00, joten tiesin, että olisi toimittava todella nopeasti. Autossa messukeskuksen parkkihallissa kaivoin esiin lipun, jolla minun oli tarkoitus päästä sisään messuille. En ollut avannut juuri sitä sähköpostia aiemmin - vain ohjesähköpostit. Siinä sanottiin, että voisin arpoa lippuja messuille. WHAT! Minulla oli kolme lippua, joista kaksi oli tarkoitus arpoa. Se oli nopein arvonnan organisointi ikinä. Piti heittää hatusta sekä arvontakuvake että teksti että hashtagit, joiden kaikkien kolmen tekemiseen saatan käyttää normaalisti tunteja! Netti parkkihallissa pätki ja minä tuskailin ja siirsin tyttöjä eteenpäin. Myös netti messukeskuksessa pätki, kunnes sain kännykän messukeskuksen omaan nettiin. Voi mikä sekoilu! Miten olin voinut säätää elämää eteenpäin edes tarkistamatta niitä lippuja. Olin suunnitellut aivan erilaisen startin messupäivään, jota olin odottanut kolme vuotta! Tiesin meneväni messuille lasten kanssa ja totta kai tiesin, että se olisi oma sähellyksensä, mutta tätä sähellystä en odottanut.
Tein nopean ratkaisun jakaa kahden lipun arpominen eri päiville, jolloin jälkimmäiseen arvontaan osallistumisaikaa olisi ruhtinaallinen 1,5 päivää, kun ensimmäiseen vain joitain tunteja. Voi mikä soppa. Joka tapauksessa tästä alta ehdit vielä osallistua sunnuntain lipun arvontaan: www.instagram.com/tv/Ccpz4tfAl0H/?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Yllä siis myös arvontakuvake, jonka kyhäsin kokoon ehkä kolmessa minuutissa - kiitos Canvan, mutta jonka lataaminen puhelimeen kesti noin puoli tuntia, kun etsin toimivaa nettiyhteyttä. Ja sitten mentiin. Olen käynyt bloggaajana kaksilla asuntomessuilla and I know the drill. Jossain on aina mediakeskus, josta haetaan medialle tarkoitettua materiaalia. Jo käytävässä näin ensimmäiset vaikuttajat/bloggaajat. Bingo, oikea paikka. Sain narikkalipun, koko tapahtuman mittaisen passin ja parkkimaksun maksetuksi. Asuntomessuilla median edustajat saavat edellä mainittujen lisäksi vielä tietopaketin messuista.
Onneksi messuilla tapasin myös kaksi ystävää, joista toisella oli ollut niin ikään sekoilupäivä. Hyvä, en ollut yksin. Myös kahden tuntemattoman ihmisen toiminta auttoi tänään. Molemmat näkivät aivan vieraan ihmisen takia vaivaa. Se helpotti tilannetta, jossa syke ei meinannut millään arvontasekoilun takia laskea.
Mutta mitä Lapsimessuilta jäi lopulta kaiken sekoilun jälkeen käteen? Lapsilla oli hauskaa. Kyselin vanhemmalta tytöltä hänen fiiliksiä messuista ja hän sanoi pitäneensä kaikesta. Halusi päästä sinne uudestaan. Olisi halunnut nähdä loputkin ja sanoi, että meidän pitää mennä messuille huomennakin. En ole vielä päättänyt menemmekö messuille huomennakin. Haluaisin mennä, mutta tiedän, että Helsinkiin ajaminen (josta tosin saan verovähennyksiä) on kallista.
Toinen iso asia oli inspiraatio. Inspiraatio ommella, inspiraatio olla kaunis ja luoda kauneutta. Ennen kaikkea tunne siitä, että korona on vihdoin ohi. Voin vihdoin tehdä hauskoja asioita ja tavata ihmisiä. Tehdä asioita, joita olen odottanut vuosia. Vihdoin kaikkea ei ollut peruttu. Vihdoin en pelännyt jonkun kulkutaudin tarttumista vaan kuljin ilman maskia. Ihmisten kasvojen näkeminen tuntuu tekevän kaikesta moninkertaista. Moninkertaisesti tunteikkaampaa, moninkertaisesti pelottavampaa, moninkertaisesti inspiroivampaa, moninkertaisesti sitä entistä, josta luovuimme hetkeksi.
Minua on jatkuvasti yhä enemmän alkanut inspiroida pukeutuminen. Se on varmasti suurimmaksi oman lastenvaatebisneskokeilun takia. Katsoin jopa netistä yhden myyntipöydän hinnan. Se oli minimissään yli 2000 euroa. Niinpä niin.
0 kommenttia