Meidän kotona on sisustuselementtejä, joista pidän ja joista haluaisin ottaa kuvia. Kaava on kuitenkin aina sama: Siivoan tilan. Lataan kameran akun. Siinä vaiheessa kuvaan pöllähtää tyttö pelkässä vaipassa tai pikkareissa. Pyydän, että hän menisi hetkeksi johonkin muualla. Se ei tapahdu. Menen hakemaan hänelle vaatteita, jotta hän voisi olla kuvassa. Sillä aikaa hän on tuonut paikalle leluja. Joudun siivoamaan lelut. Kampaamaan tytön hiukset. 

Tässä vaiheessa toinen tyttö tulee pyytämään jotain jääkaapista: - Olet juuri syönyt! - Mulla on nälkä. Käyn hakemassa jotain pientä. Kun palaan toisella tytöllä on vaipassa kakka. Yritän ottaa kuvaa siitä huolimatta, mutta hän hyppii päälläni. Tunnen, kuinka jokin kohta omasta ihostani haisee. Kakka on vaihdettava. Tai hän tappelee siskon kanssa, siirtää esinettä, josta olen ottamassa kuvaa, tai tuo taas kuvattavaan kohtaan lelun tai jonkun muun esineen. Ehkä saatte tapahtumien kulusta kiinni.

Minusta tuntuu kuin rämpisin suossa. Lopulta on aina pakko tehdä jotain muuta kuin kuvanottamista. Ironisinta on se, että joskus olen toistanut samaa kaavaa monta päivää putkeen. Yritän ottaa samaa kuvaa. Saatan virittää kameraa moneen kertaan, mutta ennen kuin saan kaiken siivottua ja säädyllisen näköiseksi, niin muuta tehtävää on taas liian paljon. 

Tämän postauksen kuvat ovat mainoksia (joitten mainosnäkyvyys Instagramissa, ei tässä!). Ne ovat sellaisia kuvia, jotka on lopulta vaan pakko saada otetuksi. Muutaman niistä ottamiseen meni viisi päivää. Osaa näistä kuvista varten myös ostin jonkin uuden sisustuselementin, jotta sain haluamani kuvan otettua. Tietysti aina seuraavaa kuvaa varten on hyvä, jos edellisen kuvan sisustuselementtiä voi hyödyntää. Toivottavasti jossain vaiheessa elämää tämä on helpompaa eikä kuvia varten tarvitse aina raivata.