Meidän tyttö aloittaa hoidon ja minä olen edelleen kotona. Täh?

by Emiilia - 8/01/2020

Aion pysyä kotona hoitamassa nuorempaa tyttöä. Ja kyllä vanhempi tyttäreni on menossa pariksi päiväksi viikossa päiväkotiin ja lopuiksi kolmeksi päiväksi hän menee kerhoon. Kamalaa, miten ihmeessä olet tähän päätynyt, kysyt. Eikö vaan? Sinähän olet kotona, miten tyttö ei ole sinun kanssa kotona. Tämä oli minunkin mielipiteeni vielä hetki sitten. Äänestin eräissäkin vaaleissa puoluetta, joka kannatti päivähoito-oikeuden poistamista, jos toinen vanhemmista on kotona. Pidin koko ajatusta ihan typeränä, että lapsi olisi päiväkodissa, vaikka äiti on kotona.

Sitten tuli meidän katastrofikevät. Ihmettelin, kuinka koskaan selviäisimme tästä tilanteesta. Totesin, että kaksivuotias on pakko saada johonkin muualle kuin minun ja pikkusiskon kanssa edes välillä.  Olen ymmärtänyt kantapään kautta, että aina tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin miltä näyttää. Joillekin vanhemmille päiväkotiin laittaminen voi olla ainut vaihtoehto pysyä järjissä. 


Entä jos lapsi vain yksinkertaisesti vie niin paljon huomiota, että vanhempi ei pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin pitämään hänelle seuraa? Pyykinpesu, ruoanlaitto jne. Jotain pitäisi joskus saada tehtyäkin. Entä jos lapsi ei nuku yhtään sen pitempään kuin vanhempikaan? Jos omaa aikaa ei koskaan ole. Yksinkertaisesti sitä ei ole! Entä jos lapsella ei päiväkodin/hoitopaikan lisäksi ole ketään muuta hoitajaa koskaan kuin se yksi ainut vanhempi? Entä jos perheessä on paljon ongelmia? Entä jos tämä vanhempi onkin perheen ainut vanhempi? Entä jos perheen toinen vanhempi opiskelee ja tekee kolmivuorotyötä ja on lomalla vain kaksi viikkoa koko vuonna? Yhtäkkiä asiat eivät olekaan niin yksiselitteisiä.

Meidän perheen tilanne ei onneksi ole kesän aikana ollut niin paha. Korona-ajan päättyminen on helpottanut meidän tilannetta paljon. Kuten aiemmissa teksteissäni olen kirjoittanut, käymme yleensä lähes joka päivä kaksi kertaa päivässä jossain: leikkipuistossa, kerhossa, päiväkodin pihassa, rannalla tai vähintäänkin kaupassa tai kirjastossa. Ongelmat alkavat heti, jos joudumme jonain päivänä olemaan edes puolet päivästä sisällä. Joskus oma piha riittää. Sadepäivät ovat painajainen.

Olemme kesän aikana tavanneet ystäviä paljon enemmän kuin ennen koronaa. Monenmoisista keskusteluista olen ymmärtänyt, ettemme ole meidän ongelmien kanssa yksin. Korona-aika kärjisti tilannetta muissakin perheissä. Minusta tuntuu, että se teki ongelmista suurempia, joitten versot olivat jo valmiiksi olemassa. Yhtäkkiä moni tilanne alkoi olla kokonaan kestämätön. Pienten lasten äidit olivat valmiina heittämään virtuaalitapaamisilla vesilintua.

Mutta palatakseni päiväkotikysymykseen: Korona-aika loi siis korostetun tarpeen pitää lasta niin paljon hoidossa kuin tuntuu järkevältä. En tietenkään halua pitää häntä kokonaan poissa, sillä totta kai haluan edelleenkin olla hänen pääasiallinen kasvattajansa. Mitä meidän vauvaan tulee, niin hän ei  tietenkään kaipaa kavereiden seuraa tai omaa aikaa vielä ollenkaan. Hänet pidän edelleen hyvin lähellä ja odotan innoissani aikaa, jolloin saan ensimmäistä kertaa viettää hänen kanssaan aikaa myös kahdestaan.


Jollain tavalla minusta tuntui, että koko vauvavuosi meni sivusuun, kun en saanut missään vaiheessa keskittyä vauvaan kunnolla. Miehelläni ei ole ollut isyyslomia. Kaksivuotias puolestaan oli kerhossa vain viisi tuntia viikossa, jonka odotimme vauvan kanssa kaupan parkkipaikalla. En ole missään vaiheessa viettänyt pitempiä aikoja vauvan kanssa kahden. Esikoisen kanssa tietysti vietimme kaksi vuotta suurimmaksi osaksi kahden. Ero meidän kahden lapsen kanssa vietetyn ajan välillä tuntuu valtavalta. 

Se vauvaan tutustuminen on jotain, mitä odotan. Sitten odotan sitä, että saan ehkä välillä olla rennosti. Ja välillä toteuttaa itseäni, kun toinen tyttö on päiväkodissa ja toinen nukkuu. Ja pystyn tekemään kotitöitä. Kaipaan kovasti puhdasta kotia tai sitä, että saisin tehdä kotitöitä edes joskus rauhassa. Haluaisin viikata pyykit ilman, että siitä täytyy miehen kanssa neuvotella jne. jne. Ja sitten odotan sitä, että meidän tyttö saisi seuraa. Olen aivan varma, että hän viihtyy kavereitten kanssa. Hän tykkää lauluista ja leikeistä ja liikunnasta ja kaikesta siitä, mitä siellä on vastassa. Olen onnellinen myös hänen puolestaan. Olen varma, että hän kaipaa välillä jotain muuta kuin leikkejä rikkovan pikkusiskon ja jatkuvasti hermot riekaleina hänelle tiuskivan äidin seuraa.

Meillä on jäljellä enää 1,5 viikkoa ja sitten on apua tulossa. Nämä 1,5 viikkoa jaksan kyllä painaa vielä täysillä. Tosi asiassa olen odottanut tätä muutosta jo muutaman kuukauden ajan. En tiedä, onko väärin tunnustaa se. Kokonaisuuden kannalta tässä meidän tilanteessa tarvitaan varmasti juuri tätä. Uskon niin. Jos se on väärä valinta, I'll let you know. 

Tavallaan olen harmitellut sitä, että odotan jotain, mikä on vasta kesän lopussa. Kesä menee ihan hukkaan, niin ajattelin. Olen yrittänyt hokea itselleni, että sinun on nautittava tästä hetkestä. Sitten tulee pitkä jakso ilman kesää. Loppujen lopuksi olen nauttinut kesästä hyvin paljon. En ole välttämättä saanut kaipaamaani rentoutumista, mutta minulla on ollut hauskaa. Tämä on ollut loppujen lopuksi hyvä kesä ja koska pian on odotettavissa helpotusta arkeen, niin olen hyvin toiveikas myös tulevaisuuden suhteen koronasta ja kaikesta mahdollisesta epävarmuudesta huolimatta.

Mainos

Saattaisit pitää myös näistä

4 kommenttia

  1. Varhaiskasvuksen hoitaja5. elokuuta 2020 klo 6.55

    Itse hoitajan näkökulmasta on joskus ihmetellyt näitä, kehoitan kertomaan päiväkodille avoimesti, silloin olemme kärryillä tilanteesta. Usein on ihmisiä jotka ei avaa perhetilannettaan ollenkaan ja yhtäkkiä ollaan aivan ihmeissään kun tapahtuu jotain.

    Tsemppiä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Pidetään mielessä 😊

      Poista
  2. Itse laitoin myös vanhemman pojan pariksi päiväksi hoitoon kun nuorempi neitonen syntyi. Ja ihan ilman omantunnontuskia vein. Mielestäni ne kaksi päivää viikossa teki hyvää pojalle leikkiä muiden lasten kanssa ja sain tutustua neitokaiseen niinä päivinä rauhassa. Nyt lapset jo 5 ja 4 vuotiaat ja ei näy trauman merkkejä ja tykkäävät kummatkin käydä hoidossa ja itse voin hyvin. Mielestäni erittäin hyvä valinta. Ja välillä nyt vien lapset jopa viikko vapaalla hoitoon, koska joudun saman maksun maksamaan kuukaudelta, vein lapset hoitoon tai pidän kotona. Silloin saan rauhassa purkaa pyykkivuoret ja raivata keittiön astioista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi 😘 Tähän johtopäätökseen minäkin olen tullut...

      Poista