Olen harvoin vahingoniloinen tai sarkastinen, mutta tämä asia herättää tunteita. Kaikki maailman äidit tuntuvat tällä hetkellä puhuvan, että on niin kamalan rankkaa olla kotona lasten kanssa. Ajattele, joutuu koko päivän joka päivä olemaan koko ajan lasten kanssa ja lapset hyppivät seinille. Miten heille keksisi tarpeeksi tekemistä, etteivät hypi seinille? On niin kamalan kurjaa, mutta tsempataan vielä pari viikkoa.
Ja vain muutamaa kuukautta aiemmin pidit minua laiskana, kun olen vaan kotona lasten kanssa! Laiskana! Nyt olet loppu puhki poikki siitä, kun olet hoitanut katrastasi muutaman viikon. Ehkä tämä vihdoin avaa yhteiskunnan silmät. Ei kotiäitiys ollutkaan laiskuutta. Se oli ihan älyttömän vaikea ja raskas valinta, jonka osa meistä tekee, koska ajattelee sen olevan parhaaksi lapsille.
On myös hyviä hetkiä, mutta kaikki hetket eivät sitä ole. On hetkiä, jotka saavat minut haluamaan olla kotiäiti ikuisesti. Sitten on niitä hetkiä, jotka saavat minut haluamaan mennä töihin tai ainakin haluamaan laittaa uhmaikäisen päiväkotiin. Töissäkäyntiä minulla ei itsessään ole ikävä. No jaa, rahaa voisin kyllä ottaa lisää. Ikävä rahhaaaaaaa! Vitsi vain. Tavallaan vitsi.
Myytti kotiäitien telkkarin katsomisesta. Ensinnäkin joudun koko ajan katkaisemaan ohjelman kesken. Toisekseen voisin hyvin katsoa saman ohjelman seuraavana päivänä uudestaan, koska en ole yrityksistä huolimatta nähnyt koko ohjelmaa. Jommallakummalla lapsista on koko ajan jotain.
Mietin joskus, että kaksivuotias ehkä 2-3 minuutin välein pyytää maitoa, tekee kolttosen, kiusaa siskoa tai tekee kakan johonkin muualle kuin pottaan. Ja se kahdeksan tunnin telkkarin katselu sisältäisi siis myös vauvan vaipanvaihdot, kaatumiset, pystyssäpitämisen, kakkapesut, kaksivuotiaan jäähyllelaittamiset, pyykkikoneen täyttämisen ja käynnistämisen, pyykkien narulle laittamisen, pyykkien kaappiin laittamisen, lohduttamisen (kun päivän pipi numero 523 tulee tai harmitus numero 976), tiskikoneen täyttämisen ja tyhjentämisen, ruoanlaiton (sisältää puuron kertaa kaksi, välipala, kaksi lämmintä ruokaa ja usein vielä erikseen kaksivuotiaalle ja aikuisille ruoat), vauvan imettämiset, vauvan kiinteitten syöttämiset, kaksivuotiaan syöttämisen, lasten kaikkien lelujen siivoamisen heidän kanssaan (=puolestaan) ja kaikki miljoonat yritykset saada lapsi auttamaan edes vähän, "kasvatuskeskustelut", kynän jälkien siivoamisen seinästä, kakan ja vanukkaan ja ruoan pesemisen matosta ja seinästä ja lattiasta ja verhoista, takan sytyttämisen, puiden lisäämisen takkaan, pukemiset kertaa about 15, kaksivuotiaan potan tyhjentämiset, kynsien leikkaamisen ja hiusten harjaamisen, kakkaroskisten viemisen. Ja kaiken tämän päälle lasten kanssa pitäisi vielä koko ajan leikkiä. On huono äiti, jos ei anna kaikkea aikaansa lapsille. Sen lisäksi pitäisi pystyä huomioimaan miestä ja ottamaan omaa aikaa. Täh? Jokin tässä yhtälössä mättää. Kutsuvat ilmeisesti sitä kahta minuuttia joka keskeytyksen välissä omaksi ajaksi.
Eli olen lusmu kotiäiti, joten katselen vaan päivät pitkät telkkaria ja makoilen sohvalla. Vieläkö koronan jälkeen ajattelet niin? Ja kun sinä parin viikon jälkeen lähdet töihin, niin minulla tämä kaikki vain jatkuu vuodesta toiseen. Ja silti tämä on jotain, minkä olen itse valinnut ja jota - aina välillä - rakastan.
3 kommenttia
Niin, se on eri asia jos tulisi leskittyä vain lapseen. Rankemmaksi sen tekee se, kun työaika ei lyhene. Yritän siis tehdä työni - en katsoa telkkaa - niiden keskeytysten välissä. Tämä on se, mikä tuntuu menevän joiltain täysin ohi.
VastaaPoistaKotiäitiys ei ole työtä, siitä ei voi saada potkuja. Se on todella rankkaa monestikin, mutta se ei ole työtä. Jotenkin toivoisin että tämä vastakkainasettelu loppuisi. Miksi ilkkua työssäkäyviä äitejä, kun heillä on nyt rankkaa? Miksi mollata kotiäitejä, joilla on rankkaa? Eikö voitaisi vaan ymmärtää, että kaikissa tilanteissa on ne hyvät ja huonot puolet?
Kiitos kommentistasi! Hyviä pointteja :)
PoistaInstagramissa kirjoitin tämän, niin pastean myös tähän: "Huomasin, että useampi ihminen oli ymmärtänyt tuon postauksen väärin. Olisi pitänyt postauksessa olla eksplisiittisempi. Korostui ehkä vähän väärä aspekti. Tarkoitus oli lähinnä herätellä niitä, jotka ovat tähän asti pitäneet kotiäitejä laiskoina. Toivon, että tämä tilanne muuttaa ihmisten suhtautumista. Mutta tuon tekstin tarkoitus ei ole vähätellä työssäkäyviä äitejä tai niitä, jotka nyt ovat kotona etätöissä. Olen kuullut aika hurjia tarinoita jälkimmäisistä 😕 Olen aiemmin blogissani kirjoittanut paljon siitä, että olen valinnut kotiäitiyden siksi, että en usko, että voisin olla hyvä äiti tai säilyttää oman mielenterveyteni, jos kävisin töissä lasten ollessa pieniä. (Viimeisimmässä työpaikassani olin esim. kotoa poissa arkisin yleensä 8-20.) Minä en usko, että mielenterveyteni kestäisi työssäkäyntiä tämän kaiken lapsijutun lisäksi. En siis missään tapauksessa vähättele työssäkäyviä äitejä, vaan yritän olla vaikuttamassa yleiseen mielipiteeseen kotiäitiydestä. Tästä aiheesta blogissa tunnisteella "kotiäitiys". Taidan lisätä tämän kommentin vielä tuonne blogin kommentteihin, etteivät ihmiset nyt oikeasti ymmärtäisi ihan väärin... Kiitos kommentistasi - - ! 💕"
VastaaPoista