Kotiin jämähtänyt - Unelma 5

Kotiin jämähtänyt

by Emilia - 1/28/2019

Tämän tekstin alkuperäinen otsikko oli Menovinkkejä pääkaupunkiseudulta. Se alkoi näin: "Kotiäitinä etsin jatkuvasti halpoja tapahtumia tai muita, joihin mennä. Minä tarvitsen uusia maisemia ja taapero virikkeitä. Jos jäämme kotiin koko päiväksi, niin iltaan mennessä taapero vetää tukasta..." Aloin kirjoittaa tätä postausta muistaakseni lokakuussa. En käsittänyt mammakavereitani, jotka olivat vain kotona koko ajan. Lähdin lapsen kanssa joka päivä leikkipuistoon tai tapaamaan jotakuta. Ensimmäisenä vuotena hänen elämästään olimme jatkuvasti jossain: jumpassa, kerhossa, vauvatanssissa, neuvolaryhmässä, missä lie. Kuten sanottu tarvitsimme tytön kanssa virikkeitä. Hän tarvitsisi niitä edelleen.


Virikkeettömyys aiheuttaa käytöshäiriöitä. Johonkinhan energia on purettava. Käytöshäiriöt aiheuttavat vanhemmalle stressiä. Minulle väsymystä. Se, etten jaksa lähteä, taas aiheuttaa lisää käytöshäiriöitä. Semmoinen kierre. Minä olen se todellinen ongelma, jolla ei ole voimia lähteä mihinkään. Useimmiten tuntuu hyvin vaikealta tehdä yhtään mitään. Kotona on kylmä. On helpompaa vain pysytellä sohvalla viltin alla tai sängyssä peiton alla. Kun puhelin soi, olen aina hyvin stressaantunut. En jaksaisi puhua puhelimessa. Se tuntuu ylivoimaiselta. Mielessäni pyörii jatkuvasti pitkä lista tehtäviä asioita, mutta toisin kuin ennen annan listan olla. Muutos on myös se, etten välttämättä joka tilanteessa edes ajattele, että minun pitäisi päästä tilanteen tasalle. Annan asioitten vieriä ylitseni. Selviydyn vain tilanteesta ja päivästä toiseen.

Ja kyllä välillä mietin, että miten ihmeessä uusi vauva mahtuu tähän kuvioon. Käyn jo nyt puoli vuotta ennen laskettua aikaa säästöliekillä. Puolessa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Toivon, että kesä auttaa asiaa. Yleensä keväällä olen saanut enemmän aikaan kuin muina vuodenaikoina. Haluaisin saada elämästä taas kiinni. Toivon, että tämänhetkiseen väsymykseen on syynä raskauspahoinvointi ja hormonitason lasku. En oikeastaan usko, että se on varsinaisesti masennusta kuitenkaan. Olen päällisin puolin kuitenkin onnellinen ja suurin osa elämän hetkistä on tosi hyviä. Stressaavia mutta hyviä. 


Palataanpa lähtöpisteeseen. Postauksen kuvat on Haltialan kotieläintilalta. Kuten sanottua tämän blogipostauksen piti olla sarjassamme kootut menovinkit virikkeitä kaipaaville taaperoille ja vaihtelua kaipaaville vanhemmille. Ei tunnu, että kaipaisin enää itse vaihtelua - voi olla, että juuri sitä kaipaisin. Kaipaan sitä, että saisin stressoreita purettua. Vaihtelu tuntuu vain lisäävän stressoreita. Kotona neljän seinän sisällä en ole keräillyt menovinkkejä, mutta ehkä annan kuitenkin tämän yhden ainoan menovinkin, jonka sain "kerättyä" ennen ryytymyksen alkamista:

Haltialan kotieläintila sijaitsee Helsingin puolella lähellä Tammiston kauppakeskittymää. Tila on hyvä kohde tunnin parin vaihteluksi. Kävelimme ystäväni ja hänen yksivuotiaansa (ja tietysti oman yksivuotiaani) kanssa paikalle mukavaa puistoreittiä pitkin. Puistoreitteineen tila on oikein hyvä retkikohde pienelle. Pieni voi nukkua vaunuissa tai rattaissa matkalla (jos nukkuu!) ja vanhempi voi reippailla. Määränpää on pieni mutta tarpeeksi mielenkiintoinen. Tilalla näimme härkiä, kanoja, kukon ja lampaita. Yksivuotiaat jaksoivat katsella eläimiä muutamia minuutteja. Hauskinta heistä oli kuitenkin remuta leikkipaikalla. Telineet olivat eläinaiheisia. Idea oli hauska. Teimme retkemme syksyllä, muistaakseni lokakuussa. En ole varma, millainen retkikohde tila on talvisin. Kommentteja tulemaan, jos joku on käynyt talvella. Katso aukioloajat alhaalta ↓ linkistä.

Linkit

www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/lemmikki-ja-kotielaimet/haltialan-kotielaintila

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia