Voihan haalea viiva ja raskausoireet!

by Emiilia - 12/05/2018

Haluan kirjoittaa tämän hetken auki sellaisena kuin se on. Minulla on ollut suunnilleen joka toinen päivä sellainen olo, että olen raskaana. Niin ja joka päivä olen sanonut itselleni, että eihän se nyt niin ole. Ei se ollut viime kuussakaan. (Tein viime kuussa negatiivisen raskaustestin ja kuukautiset alkoivat seuraavana päivänä.) Kuukautisteni pitäisi alkaa vasta kolmen päivän päästä. Kuitenkin, eräiden oireiden vuoksi olen epäillyt raskautta.

La Oirét

On ollut pientä kuukautistyyppistä jomotusta jo noin viikon ajan.
Nyt muutamana päivänä putkeen minulla on jossain vaiheessa päivää ollut ainakin yksi sellainen hyvin hyvin syvän väsymyksen ja voimattomuuden hetki. Tuntuu, että en jaksa liikuttaa raajaakaan. Ensimmäisestä raskaudesta en muista noita väsymyksen hetkiä ollenkaan. Keskenmenoon päättyneessä raskaudessa niitä oli monen viikon ajan ja ne kestivät pitkän aikaa kerrallaan.
Tunteet erityisesti pientä tyttöäni kohtaan ovat välillä olleet pinnassa. Rupesin itkemään, kun eräs ystävä tarjoitui hoitamaan tytärtäni. Osaksi siksi, että olin helpottunut tilaisuudesta olla pitkästä aikaa kahdestaan mieheni kanssa ja osaksi siksi, että olen huolissani siitä, kuinka tyttö pärjää.
Tätä viimeistä on outo sanoa ääneen, mutta minulla on ollut jotenkin täysi olo. En tiedä, miten selittäisin sen paremmin.
Ja vielä viimeiseksi. Joku haisee melkein koko ajan. Mieheni, tyttäreni, roskis, lavuaari, meidän talo...

Lisää raskausoireita ennen testiä on tässä Vau.fi:n julkaisussa ja tässä vanhassa mutta edelleen aika paikkansa pitävässä Huvitutin julkaisussa. Tuo on minusta aika kattava lista, jota voin suositella meille kaikille vainoharhaisille vauvahaaveilijoille - ja niille, joitten harhat ovat totta.

Itse asiaan. Näiden oireiden takia olen uumoillut raskautta jo useamman päivän ajan ja tänä aamuna en voinut enää vastustaa kiusausta. Olen ostanut kaupan halpoja raskaustestejä näitä uteliaita hetkiä varten. En tehnyt testiä ekasta aamupissasta (silloin minulla oli vielä itsehillintää), mutta tokasta pissasta tein. Istuin pöntöllä ja katsoin - taas - kuinka kontrolliviiva ilmestyi liuskaan. Muistan edelleen sen hetken erään pienen vantaalaisostarin vessassa, kun liuskaan ilmestyi heti kaksi viivaa kuin tussilla piirrettynä. Muistan hyvin myös ne hetket, kun tikkuun tuli haaleita lyijykynän jälkiä, jotka eivät vahvistuneet tarpeeksi nopeasti. Se pieni meni kesken noin kymmenen viikkoa viivojen jälkeen.

Tällä kertaa ehdin jo todeta, että en varmastikaan ole raskaana. Hymähtää, että kuukautiset alkavat varmasti ajallaan. Mitään viivaa ei todellakaan näkynyt. Jäin kuitenkin odottamaan mielessäni mantrana toistellen monet kerrat lukemaani raskaustestin ohjetta "positiivinen tulos ilmestyy tikkuun minuutissa, negatiivista pitää odottaa viisi minuuttia". Olin odottanut vähintään minuutin. Pieni tyttöni kieppui vieressä ja minä istuin hieman pettyneenä pytyllä. En ole varma, kuinka pitkään olimme siinä, mutta emme viittä minuuttia. Liuskaan ilmestyi haalea viiva kuin lyijykynällä piirrettynä.

Päässäni on monta ajatusta yhtä aikaa: Olen asiasta innoissani. Minulla ei ole sellaista tunnetta, että tämä raskaus menisi kesken. Kuitenkin koko ajan päässäni pyörii se ajatus, että ehkä tämä menee kesken. Minua pelottaa kertoa siitä, koska en tiedä, miten ihmiset reagoivat. Viiva oli heikko, ehkä sitä ei ollutkaan. No oli se. Olen päättänyt, etten varsinaisesti peittele tätä raskautta. Voin sanoa kaikille: "Edellinen meni kesken. Katsotaan, miten tässä käy." Olen harjoitellut tuon ulkoa. Samalla mietin, että yhdeksän kuukautta on pitkä aika odottaa. Raskauslaskuri sanoo, että tämä lapsi syntyisi hyvin pitkälti samoihin aikoihin kuin elävä lapsemme. Laskettuaika näyttäisi heittävän vain viikolla tyttömme kaksivuotissyntymäpäivästä. Viikko yliaikaisuuteen päin. (Ensimmäinen lapsi syntyi rv 41+5.) Ehkä menen sairaalaan tällä kertaa päivää ennen esikoisen synttäreitä. Sanon, että ottakaa vauva ulos niin säästyy rahaa syntymäpäiväkakuista. Ja olenko edes raskaana? En ole edes ehtinyt murehtia sitä, miten pärjään kahden kanssa. Sitä olen ehtinyt murehtia, että vuosi hoitorahaa "menee hukkaan".

Vielä yksi seikka, joka on omiaan lisäämään vainoharhaisuutta. Hyvin pitkälle näihin aikoihin kaksi vuotta sitten en vielä tiennyt odottavani lasta. Eräs mies kysyi, että olenko raskaana. Vastasin, että en, en ole. Viime viikolla olin aiemmassa postauksessa kuvaamissani babyshowereissa. Siellä eräs nainen kysyi minulta, milloin minun laskettuaikani on. Vakuutin, etten ole raskaana.

Tässä ajatuksia, jotka kirjoitin maanantaina 3.12.2018. En kuitenkaan kehtaa julkaista niitä ennen kuin olen kahden vuorokauden päästä tehnyt uuden raskaustestin. Keskiviikkona 5.12. viiva on edelleen haalea, mutta ihan selvä kuitenkin. La Oirét 6-8 minulla on koko ajan nälkä! Ja usein jano. Ja usein pissahätä. Heräsin yöllä pissalle ja kaupassakin tuli hirveä hätä. En muistanut, että kaikki alkaa näin pian (viime raskaudesta on siis peräti puoli vuotta).