Paljon on jäänyt kirjoittamatta. Kirjoitan lyhyesti: Unelma numero 2, 3 ja 4 alkavat toteutua. Meillä on talo ja paljon uusia projekteja. Minulla on myös nyt unelmanumero 3 mahassani.

Kapinoin omaa blogiani vastaan. Haluan kirjoittaa lapsesta, mutta mammamaailma ja blogeissa ja muualla internetissä käytävä jargon tuntuvat vastenmieliseltä. En pidä kliseistä ja silti epäilen, että eipä aikaakaan, kun omaan sanavarastooni kuuluvat sormiruokailu ja puhetapa, jossa puhutaan meillä sitä ja tätä.

Olen katkera, koska minulla ei ole aikaa, niin kuin tuntuu monilla muilla odottavilla äideillä olevan aikaa, lueskella blogeja ja katsella synnytysvideoita. Kun ihmiset puhuvat minulle, he puhuvat yleensä vauvasta ja kyselevät vointiani. Minun tekisi mieli tokaista kaikille suoraan, etten ole ehtinyt ajatella koko vauvaa. Työt vievät kaikki mehut. Läheisemmille ihmisille näin tokaisenkin. Tuntuu, että kaikilla muilla on aikaa ajatella syntyvää lastani enemmän kuin minulla itselläni. Kaikkialla lukee asioita, kuten pitää ottaa aikaa levätä, kun väsyttää jne. Kukaan ei oikeastaan kerro totuutta: Suurin osa suomalaisista naisista tekee täyttä päivää töissä odottaessaan lapsiaan. Jos sinulla on aikaa lukea tätä blogia, niin voit onnitella itseäsi. Olet onnekas.