Ihan rehellisesti ottaen minua pelottaa kirjoittaa raskauteen liittyvistä asioista. Kaikki on niin epävarmaa. Olen psyykannyt itseäni tämän asian suhteen. Tilastot, järki, faktat ovat auttaneet minua näiden asioiden käsittelemisessä. Minulla on kaksi kokemusta siitä, että olen ollut osa epämiellyttävää tilastoa. Keskenmeno 12. raskausviikolla meni tilastoon, joka oli hieman harvinaisempi - niin olen kuullut - sen takia, että raskaus oli varmistettu ultraäänellä. Jossain olen nähnyt sellaisia lukuja, että 95 % ultraäänellä vahvistetuista raskauksista etenisi loppuun asti. En ole varma, pitääkö lähde paikkansa. Jos pitää, niin sen suhteen olisin kuulunut 5 %:iin. 

Mitä siihen tulee, että keskeytynyt keskenmeno jatkuisi missään vaiheessa alkamatta 16. raskausviikolle asti... no moista tilastoa en ole löytänyt, mutta ilmeisesti se on harvinaista. Useimmiten kuolleet alkiot/sikiöt tulevat ulos ajallaan.

Tällä hetkellä tässä raskaudessa keskenmenon mahdollisuus on käsittääkseni edelleen 1 - 5 % ja kahdeksan päivän päästä, jolloin puhuttaisiin jo kohtukuolemasta, sen mahdollisuus täällä Suomessa olisi noin 0,34 %. Laskin tämän keskimääräiset vuosittaiset kohtukuolemat suhteutettuna vuonna 2021 syntyneisiin vauvoihin. Tilastot ovat pienet ja kuitenkin tunnen henkilökohtaisesti useamman henkilön, jolla on ollut kohtukuolema.

Osa on kysellyt, olenko edelleen epävarma siitä, että tuleeko meille vauva. Rehellinen vastaus on, että kyllä olen edelleen epävarma siitä. Luulen, että meille tulee, mutta tilanne ei ole samanlainen kuin meidän kahden elävän tytön raskauksissa. Olin asiasta varmempi. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Silti elän mieluummin tätä elämää tietäen tilastot, keskustellen ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan ja omat aiemmat kokemukseni kokeneena. Omat kokemukset tuovat ymmärrystä. Minusta tuntuu, että ymmärrän paremmin sekä muiden ihmisten tilanteita että omaa tilannettani.

Mitä rakenneultrassa paljastui? Vauvalla ei näkynyt rakenteellisia poikkeavuuksia. Hän näytti olevan täysin terve ja kaiken, minkä piti olla paikallaan, oli paikallaan. Istukka oli etuseinämässä, mutta ei synnytyksen kannalta tiellä. Lapsella näkyi useammasta kuvakulmasta pippeli eli se on varsin selvästi poika. Olen asiasta innoissani. Olen koko ajan halunnut olla myös pojan/poikien äiti. Haluan kokea sen. Totta kai olisin ollut ikionnellinen myös tytöstä. Toisaalta se yksityiskohta, että se on poika tuo myös epävarmuutta. Meidän ensimmäisestä keskenmenneestä lapsesta olin varma, että se oli poika, joten olen koko ajan ollut vähän epävarma, että tulenko saamaan poikia.

Tämän lapsen sukupuolesta minulla ei ollut pitkään aikaan mitään tunnetta, mutta ihan viime aikoina aloin olla varma, että lapsi on poika. Tänään ultrassa näin sukupuolen ennen kuin he (harjoittelija oli mukana) sanoivat sen. Mietin itsekseni, että olisin ollut hyvin yllättynyt, jos se olisi ollut tyttö. 

Voiko sukupuolen arvata "merkkien" perusteella etukäteen? En tehnyt tämän vauvan kohdalla testejä enkä ole varsinaisesti huomannut mitään perinteisiä merkkejä siitä, että vauva olisi poika. Vain yksi ainoa yksittäinen ystävän kommentti on jäänyt mieleen, jonka allekirjoitan myös omalla kohdallani ainoana tässä raskaudessa tyttöraskauksista poikkeavana piirteenä. Hän sanoi jotain sinne päin, että poikien kohdalla häntä on ahdistanut lämpö/kuumuus. Se kiinnitti huomioni, koska tämän raskauden kohdalla minua on autossa alkanut ahdistaa liian kuuma ilma tosi herkästi. Mitään mielikuvia siitä, että tyttöjen kohdalla olisi ollut näin, ei ole ollut. Ja huomaathan, että sain molemmat tyttöni elokuussa. Tiedän kyllä, miltä kuumuus raskaana tuntuu, mutta en muista sitä mitenkään erityisen ahdistavana.