Jouluvalmistelut vs. 1-vuotias - Unelma 5

Jouluvalmistelut vs. 1-vuotias

by Emilia - 12/15/2018

Jouluvalmistelut yksivuotiaan kanssa on selvästi oma taiteenlajinsa. Normaalit päivät ovat lähinnä selviytymistä tehtävästä toiseen: syötöstä toiseen, vaipanvaihdosta toiseen, kiukusta toiseen. Jos siihen lisätään deadline, joulu, niin... Tässä meidän perheen jouluvalmisteluita by mama Emy ja 1-v. Höpsäntuu.

1. Piparit

Pipareitten valmistelun aloitin hyvissä ajoin etsimällä hienoja koristelumalleja Pinterestistä. Yhtä asiaa en ymmärtänyt ennen tyttären syntymää: Minulla on paljon sellaista aikaa, jolloin odottelen tytön nukahtamista. Silloin kun tyttö hösää eikä suostu rauhoittumaan nukkumaan, niin minä makaan sängyssä valot pois päältä, kännykkä kädessä ja odotan tytön rauhoittumista. Sen sijaan sellaista aikaa, että voisin tehdä jotain tarpeellista on hyvin rajallisesti. Ihmettelin aina ennen oman lapsen syntymää, että miten kaverini ehtivät selata blogeja, Pinterestejä jne., mutta moni muu asia jäi tekemättä. No nyt olen ymmärtänyt senkin. First step oli siis suunnittelu. Pinterestin selaaminen = nykyihmisen tapa olla luova.


Sitten seurasi pipareitten leipomisvaihe. Yritin saada yksivuotiaani innostumaan leipomisesta. Olen saanut joskus äidiltäni pienen kaulimen, jota nyt tarjosin omalle tyttärelleni. Pistin palan taikinaa ja muotteja pöytään. Ajattelin, että ehkä tyttö tajuaisi, mitä minä teen ja seuraisi esimerkkiä. Häntä ei kiinnostanut kaulin, taikina tai piparit lainkaan. Heitti kaiken lattialle. Yritin pistää niitä uudestaan hänen eteensä. Ei onnistunut. Hän ei matkinut minua edes syömällä taikinaa. Maistoi ja sylki pois. Fail. Nostin hänet alas syöttötuolista ja jatkoin leipomista hänen sotkiessa keittiötä vieressä. 

Monta päivää myöhemmin tyttäreni ollessa päiväunilla palasin piparikoristelujen ääreen. En suinkaan uskaltanut edes yrittää koristelua hänen kanssaan. Tein Kinuskikissan ohjeen mukaan pikeerin. Yritin noudattaa ohjetta pilkun tarkasti, mutta seos vaikutti edelleen hieman löysältä. Pikeeri valui pipareilta pöydälle. Lopulta huomasin, että avain koristeluun oli siinä, että pursotin mahdollisimman pienestä reiästä mahdollisimman vähän taikinaa ja koskin pursottimella koko ajan piparin pintaa. Sain aikaiseksi muutamia onnistuneita pipareita ja paljon vähän sinne päin pipareita. Lopulta koristelut alkoivat toistaa itseään ja tyttö oli nukkunut liian pitkät päiväunet. Julistin keksit valmiiksi ja lähdin herättämään tyttöä.


2. Joulukortit

Joulukorttien teonkin aloitin PinterestissäSelailin sormivärein toteutettavia malleja. Malleja oli paljon, mutta moni oli jollain tavalla liian teennäinen. Tuntui, että lapsen käsi tai jalka on saatava korttiin keinolla millä hyvänsä. No matter the lopputulos. (Sama tilanne kuin minulla siis.)


Valitsemani malli oli helpoimman näköinen. Kortista puuttui siis vain - luovuus. Teimme kortit kerhossa, jossa meitä auttoi yksi kerhotädeistä. Hän siveli tyttäreni jalkapohjaan maalia ja minä pidin tyttöä paikoillaan.  Yhdessä kerhotädin kanssa painoimme tytön jalan paperille. Ja uutta maalia. Ja paperille jne. Olen tehnyt vastaavia sormiväritöitä tyttäreni kanssa melkein jokaiseksi kortiksi hänen syntymänsä jälkeen. Isänpäivä, äitienpäivä, joulu, kutsukortit... Olen iloinen siitä, että ehkä jo ensi jouluna voin toteuttaa tytön kanssa jotain, mihin hän voi myös käyttää omaa luovuuttaan. Tänä vuonna hänen luovuutensa oli siinä, että hän piirsi oman nimikirjoituksensa kortin takapuolelle. Kortteja tarvittiin paljon ja niinpä täydensin valikoimaa vieläkin vähemmän luovilla Lidlin ikkunatarroista tehdyillä korteilla (alin kuva). 

3. Joulusiivous

Ei onnistu. Skip.

Meidän pikku prinsessa on viime päivinä ottanut tavakseen jemmata tavaroita portaiden alimmaiselle rappuselle. Rappunen näyttää tältä ↓ Meidän joulusiivous sisältää vaan pianon ja lipastoiden päälliset ja muuten kaikki siivoaminen on turhaa. Joulusiivouksen pitäisi tapahtua kirjaimellisesti jouluna, jos haluaisi kodin olevan siisti silloin. Sekin olisi vain hyvin hetkellistä siivousta. No, me olemme vanhempieni luona joulun, joten skip.


Tuntuu, että koko joulussa eniten aikaa vie kaikki näpertely. Ennen lasta näpertelin myös joulua edeltävänä aikana. Se oli kuitenkin erilaista. Valmistelujen taustalla soi joulumusiikki, poltin kynttilöitä ja nautin joulun tunnelmasta. Nyt iso osa valmisteluista tapahtuu tytön nukkuessa, joten musiikin soittamista täytyy rajoittaa. Kynttilöitä ei voi juurikaan polttaa, koska tyttö voi kiivetä melkein minne tahansa. Apuvälineillään (lähinnä kaapista ottamillaan kauhoilla) hän yltää miltei joka paikkaan. Plus kaikki hyllyjen päälliset ovat niin täynnä häneltä sensuroitua tavaraa, ettei kynttilä mihinkään paloturvalliseen paikkaan mahtuisikaan.

Ennen koti pysyi siivouksen jälkeen siistinä ja askarteluprojektit olivat luovempia ja monimutkaisempia. Valmistelusta on vaikea nauttia sotkuisessa kodissa - niin tai edes tehdä valmisteluja sotkuisessa kodissa. Pidän jouluhyggestä, jota edeltää kova työnteko, mutta hygge ei asu sotkun keskellä (vt. myös postaus 11.10. Hygge vs. lapset). Kotona ei ole juurikaan hyggeä, mutta sitä edeltää edelleen kova työnteko. En valita. Tämä on minun unelmani. Elän sitä. Puhuin viimeksi eilen erään ystäväni kanssa. Hän on haaveillut perheestä jo vuosia. Sitä ei ole kuulunut. Toivon todella, että hän saa unelmansa. Vaikka jouluvalmistelujen luonne muuttuisi ja vaikka elämässä olisi sanottava monelle asialle hyvästit, niin lapsen saaminen on kuitenkin kaiken sen arvoista.


Viittaukset

unelmanumero5.blogspot.com/2018/10/hygge-vs-lapset.html

www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/

www.pinterest.co.uk/unelma5/

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia