Sarjassa uusioblogihaaste 2/3. Viime viikolla aloittamani blogihaastesarja jatkuu bloggaajan unelmablogihaasteella. Tähän voi kerrankin vastata nopeasti. Vastaus tulisi olla vain yhden sanan tai lausekkeen mittainen. Alkuperäiset vastaukset vuodelta 2007, jolloin olin 17-vuotias. Tämän haasteen voit uusiokäyttää myöhemmin. Se kierteli vuonna 2007 internettiä, mutta sen alkuperästä minulla ei ole aavistustakaan.

Luin jälleen yhden artikkelin kotitöiden jakamisesta perheessä. Olen lukenut niitä vuosien varrella monia ja kaikkien viimeaikaisten postausten ja artikkeleiden jne. pointti on se, että miesten pitäisi tehdä kotitöitä about saman verran kuin naistenkin. Veikkaan, että aikas valtavan iso osa Suomen naisista on kanssani samaa mieltä, että olisi kiva, jos mies auttaisi kotona. Mutta yhtä asiaa mietin säännöllisesti: Entä jos olisi vaan parempi, että minä tekisin aivan kaiken valittamatta tai pyytämättä apua? Mies saisi rauhassa maata sohvalla ja katsoa telkkaria tai pelata tabletilla. Entä jos kokonaisuuden kannalta se olisi parempi? Jos meidän perhe tosiaan olisi riitelemättömämpi perhe sillä tavalla ja meillä olisi parempi henki kotona?

Olen ehkä blogissani joskus quotannut erästä suurperheen äitiä, joka on ollut pääasiassa kotiäitinä yli kolmekymmentä vuotta. Olin hänen tyttärensä häissä. Äiti piti puheen tyttärelleen ja tämän sulhaselle. Neuvoista se, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kuului seuraavasti: "Jakakaa ne kotityöt, jotka on vielä tekemättä, kun (mies) tulee kotiin." Toisin sanoen kotona oleva nainen tekee koko päivän kotitöitä ja koska hän ei koskaan saa niitä valmiiksi, loput työt tulisi puolisoiden kesken jakaa. Paras neuvo, jonka olen kotitöihin liittyen kuullut!

Mutta let's keep it real: Minä en voi muuttaa miestäni. Minä voin muuttaa vain itseäni. Joten tällä hetkellä parasta, mitä voin tehdä, on se, että teen niin paljon kotitöitä kuin ajattelen olevan itselleni ja perheelleni terveellistä ja tarpeellista. Ja, yritän olla nalkuttamatta lopuista.

Nyt on minun oma aikani. Kirjoitan tätä tekstiä. Mieheni on kokouksessa, vanhempi tyttäreni istuu sohvalla ja katsoo YouTubea kännykästä, nuorempi tyttäreni istuu babysitterissään minun edessäni ja yrittää nähdä näytön. Minä taas yritän estää häntä näkemästä näyttöä. Vieressäni (olohuoneen lattialla) on maassa käytetty vaippa, leluja, muutama likainen astia. Tilanne ei ole kenenkään kannalta ihanteellinen. Vauva ei saisi katsoa ollenkaan näyttöä. Kaksivuotias ei todellakaan saisi katsoa sitä näin paljon. Minun pitäisi siivota ja pystyä samalla leikittämään toista lasta ja pitämään sylissä toista. Minun oma aikani puolestaan on varastettua - ja jaettua. Olenko huono äiti? Olen huono äiti. Olenko huono vaimo? Olen sitäkin. Kuitenkin raja on vedettävä johonkin. Mikä on terveellinen ja tarpeellinen määrä kotitöitä? En tiedä vastauksia, mutta tiedän, että jonkin verran omaa aikaa tai muuta-kuin-kotityö-aikaa on myös oltava.

Vaihdan näkökulmaa hieman. Teistä varmasti moni on lukenut kertomuksen Why I don't help my wife?. Referoin sitä hieman, niin pääsette jyvälle.

"Miksi en auta vaimoani?

Ystäväni oli tullut käymään ja juttelimme elämästä. Kesken kaiken kuulin astianpesukoneen olevan valmis. Sanoin ystävälleni, että käyn tyhjentämässä koneen. Hän katsoi minua epäuskoisena. Sanoi: "On hienoa, että autat vaimoasi, mutta minä en moista tee. Jos joskus autan häntä, hän ei osoita pätkääkään kiitollisuuttaan. Miksi auttaa häntä, jos hän ei edes kiitä?"

Olin tyrmistynyt: "En auta vaimoani. Ei hän tarvitse apuani. Me molemmat asumme täällä. Vaimoni ei ole piika. En auta lapsiani hänen lastensa kanssa. Koska he ovat myös minun lapsiani. En auta häntä saadakseni jonkin palkinnon. Kiitänkö minä itse vaimoani joka kerta, kun hän siivoaa meillä?" 

Jne. Tajusitte varmaan pointin. Koko teksti esim. linkissä alhaalla. En saanut selville tekstin alkuperäistä kirjoittajaa, joten linkissä vaan yksi sen jaoista (sitä on postattu ja jaettu netissä uudelleen ja uudelleen). Miksi minä jaan tämän kertomuksen teille, vaikka ajatukseni vaikuttavat miltein päinvastaisilta? Minusta opetus on hyvä. En ole mieheni äiti. Minun ei pitäisi olla sitä myöskään nalkuttamisasiassa.

Niin, teki mies kuinka paljon tai vähän tahansa kotitöitä, niin minusta ajattelumallin tulisi kuitenkin olla se, että kotityöt ovat lähtökohtaisesti yhteisiä, vaikka niitä ei sitten jaettaisikaan puolisoiden kesken. Lastenhoito ei ole kotityö. Mutta siitä en ehkä uskalla sanoa sen enempää.


Linkit/lähteet

www.kaksplus.fi/perhe/miksi-kotityot-lapsiperheessa-eivat-mene-tasan-tutkija-rusinapullaisa-hauskuuttaa-lasta-ja-pakoilee-imuria/

www.apost.com/en/blog/why-i-dont-help-my-wife/2629/

Blogin uutta suuntaa rajaamassa. Olin puoli vuotta blogitauoalla. Sinä aikana tein päätöksen kirjoittaa juuri sitä, mitä itse haluan ja mikä minua kiinnostaa. Ajattelin aiemmin, että kirjoittaisin raskaus- ja vauvapostauksia, koska kaikki muutkin kirjoittavat niitä. No jaa, tavallaan kai kirjoitan niistäkin aiheista. Tauon jälkeen minusta yhä enemmän tuntuu, että esim. raskausviikko- tai vauvankehityspostaukset ovat tylsiä kirjoittaa. Niitä on silloin tällöin hauska muitten kirjoittamana lukea, mutta minulla ei ole aiheesta mitään kovin painavaa sanottavaa.

Olen lukenut/selaillut tarpeeksi blogeja tietääkseni, mikä "myy". Jos haluaa menestyvän blogin, niin on parasta olla ainakin muutama kuva Porvoon vanhasta kaupungista aina silloin tällöin (kävin siellä kävelyllä tällä viikolla, tässä muutama kuva).