Tänään 15.10. vietetään keskenmenon kokeneiden päivää, englanniksi Pregnancy and Infant Loss Remembrance Day. Moni on postannut tänään lukuja, joten minäkin:
5 raskautta
2 elävää lasta
29 kuukautta raskaana
1 keskeytynyt keskenmeno
.jpg)
Ensimmäisen raskauden kohdalla pelkäsin keskenmenoa valtavasti. Toisen raskauden kohdalla koin sen. Turvallisuudentunne katosi hetkeksi kokonaan. Kolmannen raskauden kohdalla pelkäsin keskenmenoa, mutta tiesin, että keskenmenostakin selviää. Siitä eteenpäin ote raskauksiin on ollut realistisempi. 50/50 mahdollisuudet. Saattaa tulla vauva tai olla tulematta.
Neljännen raskauden kohdalla toivoin, mutta olin realistinen. Se meni kesken. Viides raskaus on nyt. Olen valmistautunut molempiin vaihtoehtoihin. Puoliväli lähestyy, mutta olen oppinut, että mikään ei ole varmaa. Muutama viikko sitten tuttavani lapsi kuoli kohtuun viikkoa ennen laskettua aikaa.
Ehkä parempi lähestyä koko asiaa sillä tavalla, että lapsen syntymä on iloinen yllätys. Kaikki yllätykset eivät ole yhtä iloisia, mutta niistäkin selvitään.
Julkaisen vielä alkuperäisen blogipostauksen neljännestä raskaudestani:
Tänään on ystävänpäivä 14.2.2022. Julkaisen tämän tekstin jossain hamassa tulevaisuudessa. Aamu oli taas yksi niitä aamuja. Molemmat tytöt tulivat jossain vaiheessa yötä viereen. Mies valvoi superbowlia katsellen. Minulla pitäisi olla keskiviikosta perjantaihin koulutus, jota en todellakaan halua missata, koska silloin rahan ansaitseminen menisi taas kuukaudella eteenpäin. Tytön päiväkodissa on ollut koronaa. Haistoin yöllä unen läpi, että jollain on kakka, mutta olin liian väsynyt tekemään mitään sen eteen. Toisella tytöllä oli tullut yöllä kakka vaippaan, mikä on erittäin harvinaista. Luulen, että siitä on pakko olla ainakin kaksi vuotta, kun näin on käynyt viimeksi. En tiedä. Tyttö oli tosi väsynyt aamulla, mutta kuumetta ei tuntunut. Ei ollut nuhaa. Niinpä vein yhden tytön kerhoon ja toisen päiväkotiin ihan normaalisti. Matkalla tosin tein tytölle kotikoronatestin. Sitten tulin kotiin ja koska minulla oli pää kipeä, tein testin numero kaksi tällä kertaa itselleni. Minulla on ollut vähän etova olo, mutta se on liittynyt viime aikoina kuukautisiin useamman kerran. Kuukautisia tosin ei ole näkynyt. Jaa, minulla ei ole aavistustakaan siitä, milloin ne muuten olivat viimeksi. Eräs kuukautissuojien valmistajakin odottaa minun kuukautisia alkaviksi. Hänelle olen tekemässä mainoksen ja hän odottaa sitä, että saisin testattua hänen kuukautissuojiaan. Päätän, että ostan kuitenkin vielä raskaustestin. Koronarokote on sekottanut kuukautiset viime aikoina niin pahasti, että olen moneen kertaan tehnyt negatiivisen testin, kun ovat olleet myöhässä. Pisimmillään olivat myöhässä yli 70 päivää. Ajelen kauppaan enkä ole vielä täysin päättänyt ostanko raskaustestin vai en. Ostan testin, haen tytön kerhosta, vien kirjan kirjastoon ja ajan kotiin. Tyttö nukahtaa matkalla ja hän huutaa, kun kannan hänet kotiin. Menen vessaan otan pahvilautasen ja valmistaudun tekemään ties kuinka monennen negatiivisen raskaustestini. En missään vaiheessa tosissani luule, että testi olisi positiivinen. Tämä ei todellakaan ole aamupissa, joten vaikka olisinkin juuri tullut raskaaksi, niin sen ei pitäisi näkyä testissä. Minun kuukautisista ei ole niin pitkä aika. Ei kai. Vastahan ne olivat. Teen raskaustestin ja suureksi hämmästyksekseni päivän kolmas testi on positiivinen. Olen jo pelkästään tämän päivän aikana tottunut näkemään vain yhden viivan. Olen äimän käkänä. Ihan rehellisesti ensimmäinen ajatukseni on, että ei vielä. Olen juuri aloittamassa uudessa työpaikassa, joka on hyvin fyysinen työ. Nyt ei ole se hetki. Nyt ei todellakaan ole oikea aika. Olen ollut niin innoissani työn aloituksesta. Raskauksiin on minulla liittynyt aina niin paljon lonkkaongelmia, että tämä on erittäin huono asia siivoustyön tekemisen kannalta. Mitä teen! Olen toivonut raskautta ja pitkään, mutta nyt kun se on täällä, panikoin. Sitten mieleeni muistuu, että useampi ihminen on kysynyt, että olenko raskaana viime aikoina. Olen sanonut, että en ole. Olen vaan lihava, lihonut. Sama tapahtui kolmannen ja ensimmäisen raskauteni kohdalla. Ihmiset kysyivät, että olenko raskaana ennen kuin tiesin itse olevani. Sitten muistan väsymyksen. Olen mennyt monena päivänä lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan. Muistan myös raskauden numero kaksi. Raskaus numero kaksi alkoi myös sillä tavalla, että en tiennyt milloin raskaus oli alkanut. Viikolla 7 lääkäri ultrasi. Sydän löi ultrassa. Viikolla 12 vauva meni kesken. Silloinkin minulla oli erilaiset raskausoireet kuin aiemmassa tai sitä seuraavassa raskaudessa. Olen ollut väsynyt viime aikoina, mutta muuten ei ole tuntunut yhtään raskaana olevalta. Selaan kalenteria ja totuus on, että vaikka minusta kuukautiset ovat vasta olleet, niin en ole yhtään varma, että milloin ne ovat olleet. Eivät varmaan ainakaan loppiaisena alkaneen Lapin matkan jälkeen. Sen olisin muistanut. Entä uutena vuotena tai jouluna? Luulen, että ehkä välipäivinä. Voi, miksen pistänyt niitä ylös. Nyt alan googlettaa ruoka-aineita, joita voin vielä syödä. Miten ihmeessä kerron tämän miehelleni? Meillä molemmilla on luultavasti asiasta hyvin sekalaiset tunteet. Ehkä vaan jätän raskaustestin näkyville ja annan hänen päätellä itse. En tiedä. Miksi tämä elämä on taas niin takkuista. Toisaalta jos raskausoireet eivät olisi tämän raskauden kohdalla niin kovin vaikeat, niin voisin ehkä tehdä töitä sen puoli vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä. Tai sitten vauva menee kesken. Se on aina niin arpapeliä.
Tuosta järjestyksessä neljännestä raskaudesta tuli lopulta keskeytynyt keskenmeno. Alkio oli kuolleena sisälläni viikolle 16, jolloin se lopulta otettiin pois. Päivä oli kiirastorstai. Viimeiset kuukautiset uutenavuotena, positiivinen raskaustesti ystävänpäivänä ja keskenmeno pääsiäisenä.
