Entä kun kaikki omassa lapsessa ärsyttää? - Unelma 5

Entä kun kaikki omassa lapsessa ärsyttää?

by Emilia - 3/10/2020

Rakastan häntä, mutta usein en kerta kaikkiaan voi sietää häntä, hänen käytöstään. Tyttö on 2,5 vee. Hän pilaa palapelin palat imeskelemällä niitä. Ei suostu syömään enää lusikalla. Kaataa kukista mullat lattialle, maidot pöydille, mehut jääkaappiin. Nukkuu vain silloin, kun minäkin. Menee vauvan turvakaukaloon kokonaan - vauvan ollessa myös siellä. Makaa 12 kilollaan vauvan päällä. Aloittaa aamun ottamalla kaapista kaksi raakaa kananmunaa ja tiputtamalla ne lattialle. Potkii vauvaa päähän. Sylkee ruoan ulos suustaan. Rikkoo lasit. Toisinaan tahallaan. Ei syö mitään. Joudun tekemään hänelle erikseen ruokaa. Herää öisin valittamaan nälkäänsä. Herää huutamaan. Herättää meidät kaikki. Huutaa usein vain huutamisen ilosta. Kitisee monta tuntia päivässä.

Ei tottele - milloinkaan. Ystävien samanikäiset lapset seisovat kiltisti parkkipaikalla tai bussipysäkillä, liikahtamatta vanhempien vieressä. Meidän tyttö ei koskaan seiso. Häntä on pidettävä aina kiinni. Hän juoksee heti karkuun. Pidän lasta auton ja itseni välissä laittaessani vauvaa autoon. Isänsä on opettanut karkaamaan. Olin vihainen isällensä jo alunperin. Hän teki karkuunjuoksemisesta hauskan leikin. Tämä on mieheni vika ja silti minä olen se, jota aina syytetään. Kukaan ei ajattele, että onpa hänellä huono isä - kaikki tietävät, että se on aina äidin vika. Mieheni ei usko, kun sanon, että tuo ei ole hyvä tapa kasvattaa.

Tyttö ei suostu kävelemään. Roikkuu kädessä. Kannan hänet käytönnössä kaikkialle. Alun saattaa kävellä, mutta kiukku yllättää aina jossain vaiheessa. Hän ei suostu mihinkään. Sanoinhan, ettei hän tottele. Ei nuku päiväunia ja silloin, kun nukkuu, meistä kukaan muu ei pääse ajoissa nukkumaan. Hän herättää siskon päiväunilta - joka kerta, kun sisko nukkuu. Sisko ei koskaan saa nukkua yli 15 minuuttia. Olen saattanut käyttää nukuttamiseen puoli tuntia. 2,5 vee menee ja herättää: "Herätys sissu!", pistää leluja hänen päälleen, raottaa koppaa peittävää kangasta, huutaa niin kovaa kuin vaan kurkusta lähtee. Ei tottele, kun sanon, että siskon pitää saada nukkua. Ei tottele, kun sanon, että siihen huoneeseen, missä sisko on, ei saa mennä. Menee aina juuri sinne ja huutaa. Vauva on jatkuvasti väsynyt. Kitisee väsymystään, ilman yksiäkään pitempiä päiväunia. Haluaisin laittaa 2,5 veen häkkiin. Lähes joka päivä hän istuu miettimässä - portaissa, lapsiportin takana ja huutaa. Hän ei ole koskaan hiljaa.

Hän seuraa minua kaikkialle. Hän tuo lelut kaikkialle. Yhtenä iltana mieheni ja minä käytimme ainakin tunnin lelujen järjestämiseen oikeisiin laatikkoihin, legot legoihin, palapelin palat omaan laatikkoonsa jne. Seuraavana aamuna tyttö heräsi ja kaatoi jokaisen laatikoista samaan. Olen hyvin usein hyvin hyvin vihainen. Siivoaminen on turhaa.


Hän ei kunnioita mitään eikä ketään. Rikkoo kaiken: Rikkoo valokuvakehysten lasit. Astuu tahallaan päälle ja rikkoo. Ensin yhden ja sitten yrittää seuraavaa. (Onneksi seuraava oli parempaa tekoa.) Repii jokaisesta kirjaston kirjasta ainakin jotain irti. Paikkaan ne aina ennen kirjastoauton tuloa. Kuski sanoo, ettei saa itse paikata. En kehtaa palauttaa niin montaa rikkinäistä kirjaa. Hän rikkoo tabletin. Hän rikkoo lelut. Jopa Orthexin muoviastian kannen saa rikki.

Jos jossain on vessapaperia, hän vetää kaiken vessapaperirullasta pois - sekä kotona että yleisissä vessoissa. Hän osaa myös avata vessojen ovet. Vessassa käyminen muualla kuin kotona, on hyvin vaikeaa. Kotona pidän vessan oven yleensä suosiolla auki, koska jos hän huomaa, että se on kiinni tai lukossa, hän huutaa sen takaa, minkä kurkusta lähtee. Pick your fights, niinhän sitä sanotaan. En todellakaan jaksa kuunnella sitä huutoa joka kerta käydessäni vessassa. Kuuntelen sitä huutoa jo muutenkin niin pitkään joka päivä. Nyt sanot, että miten annat lapsen pompotella itseäsi tuolla tavalla. Hah. Mitä minä voisin tehdä? Istutan häntä jäähyllä siskon väkivaltaisesta kohtelemisesta ja tahallaan tehdyistä tuhmuuksista jo nyt päivittäin. Jos istuttaisin vielä vessan oven takana huutamisestakin, niin eihän hän muualla kuin jäähyllä olisikaan. Sanot, että hänen pitäisi päästä purkamaan energiaa jossakin. Siitä asiasta olen aivan samaa mieltä! Kuitenkin jos menemme pihalle, niin hän jaksaa ehkä kaksi minuuttia olla meidän pihalla. Sitten hän alkaa karkailla naapureiden pihoille. On tosi noloa kiivetä naapureitten aitojen päälle ja kukkapenkkien yli häntä hakemaan. Lähimmällä naapurilla on dopermanni. Kysyt, entäs leikkipuistot? Lähimpään leikkipuistoon on ehkä 8 kilometriä. Kesällä on sitten onneksi eri juttu. Silloin hän viihtyy pihalla uima-altaassa. Oi kesä, tule jo!

Hän on jokaiselle vastaantulijalle epäystävällinen. Kun joku sanoo hänelle jotain, hän kitisee vastaukseksi. Saa minut aina näyttämään huonolta äidiltä. Kaupassa hän saattaa koko kauppareissun huutaa putkeen ja pyristellä ulos ostoskärrystä. Nousee seisomaan kärryn istuinosan päälle. Yritän toisella kädellä pitää häntä kärryssä ja toisella kädellä ottaa ruokia. Jos hän taas on poissa kärryistä, mihin isänsä on hänet opettanut (ja josta olen ollut isällensä äärettömän vihainen alusta lähtien, koska en voi mennä lasten kanssa kauppaan enää ilman toista aikuista), niin hän juoksee karkuun, leikkii samaa leikkiä kuin parkkipaikalla. Juoksee kassojen ohi. Minä en koskaan päästä häntä juoksemaan. Mieheni ja äitini päästävät. En käsitä, miten he eivät ymmärrä, ettei häntä voi sellaiseen opettaa. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ole kanssani siellä kaupassa. En halua mennä kauppaan. Ihmiset katsovat meitä joka kerta pitkään. Pitävät minua huonona äitinä. En yleensä käy kaupassa. Joskus saan hänet katsomaan ohjelmaa kauppareissun ajan. Silloinkin hän toisinaan pudottaa kännykän kivilattialle.

Hän on siis 2,5-vuotias. Hän ei osaa käydä potalla ollenkaan. Hän ei yksinkertaisesti malta olla paikallaan niin pitkään, että pissa tulisi. Ja jos koitan pitää häntä ilman vaippaa, niin hän pissaa ja kakkaa minne tahansa. Olen hänen kanssaan kahleissa. Minulla on 2 veetöntä aikaa noin 7 tuntia viikossa, joista viisi odotan vauvan kanssa kerhon parkkipaikalla tai käyn kaupassa ja loput kaksi olen uimassa ja saunassa (se on ihanaa!). Loput viikon 161 tuntia vietän tämän täystuhon kanssa yleensä samassa huoneessa. Hyvin harvoin hän on mieheni kanssa eri puolella taloa ja silloinkin vain pienen hetken. 9660 minuuttia viikossa, 492 660 minuuttia vuodessa. Tiedätkö, kuinka monta tuhmuutta mahtuu minuuttiin? No niin, osan ajasta tyttö tietysti nukkuu. Öisin nukkuu usein montakin tuntia.

Kysyin teiltä eilen Instagramissa, miten kaksivuotiaan kanssa voi selvitä. Teidän ohje oli, että hengitä. Se on hyvä ohje. Ehkä noin kerran viikossa käyn tytön kanssa hulluuden partaalla, sen rajamailla. Onneksi vauva on noin helppo, kun isompi vaatii niin paljon huomiota, isäni sanoi. Hän on oikeassa. Minulla ei ole muille jaettavaksi enää ohjeita niin kuin aiemmin. Tai on toki kliseitä. Lapsen energiaa pitää kuluttaa ja rytmiä pitää saada selvemmäksi ja se, miten suhtautuu hänen epäsuotavaan ja suotavaan toimintaansa pitää olla selkeää. Nykyisin tiedän, että kaikki ohjeet eivät toimi. Tai toimivat joissakin tapauksissa, mutta absoluuttisia kaikissa tapauksissa toimivia ohjeita ei ole. Hengitän. Hyvä ohje. Hengitän.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia